27.3.2018

Kun meidän rakas touhupirkko tossa kiukutteli vaihteen vuoksi, niin muistin, että napsin neidistä kuvia kuukausi sitten. Vähän sen jälkeen, kun 3 vuotta oli tullut tytöllä täyteen.

Ava on useinmiten aurinkoinen, isosisko ja iso tyttö, niinkuin hän itsensä määrittää. Nyt viimeaikoina on ilmaantunut ihan jonkin verran myös uhmaa, ehkä aika normaalia näillä kolmevuotiailla. Kiireisenä arkiaamuna se ei aina jaksa äitiä naurattaa, mutta muuten se tuntuu lähinnä huvittavalta.

Ava viihtyy kerhossa, jossa saa jatkaa myös ensi syksynä. Sieltä on saanut paljon uusia kavereita, joista kotonakin puhuu. Muutenkin juttelee kyllä älyttömän paljon kaikenlaista, naurattaa isompia sisaruksia ja vanhempia. Ihana apulainen viihdyttää usein Valdea, jos on muilla muita kiireitä.

Ihana Ava! Vaatteet kuviin neiti on valinnut ihan itse.








21.2.2018

Vuosi vaihtui. Täällä on reissattu, remontoitu ja sairastettu. Joku pätkä ihan tavallista arkeakin on ollut, muistaakseni. Remontti on kesken, sairastelu parempaan päin.

Meidän perheen pienin on jo ensi viikolla viisi kuukautta. Ihan superihana, pehmoposkinen tyyppi. Hän on oppinut kääntymään, ensin kyljelleen ja siitä eteepäin mahalleen. On perusluonteeltaan tyytyväinen, silti enimmäkseen selällään köllöttelevä vauva. Meidän lapsista ylivoimaisesti huonoin nukkuja, varsinkin öisin. On maistellut jo perunaa, porkkanaa, päärynää ja mangoa, saavuttanut 7kg painon ja käynyt elämänsä ensimmäisen sairaalareissun sitten synnäriltä kotiutumisen.




Puolitoista viikkoa sitten, sunnuntai-iltana menin Valden kanssa Hyvinkään sairaalan päivystykseen, kun olin jo pari päivää miettinyt, minkälainen hengitysrohina on normaalia flunssan yhteydessä ja mikä ei. Valde sai päivystyksessä ventolinea ja marssituksen osastolle yöksi tarkkailuun, vaikka nopea rsv-näyte olikin negatiivinen.

Maanantaina otetussa näytteessä näkyi kuitenkin se rs-virus ja meidät määrättiin eristykseen. Ihminen tulee ihan oikeasti hulluksi siellä pienessä kopissa kahdestaan kipeän, mutta hyvävointisen eli viihdytettävän vauvan kanssa. Kaikki hoitajat ja lääkärit pukeutuivat aina suojavaatteisiin ja hengitysmaskeihin, kun tulivat meidän huoneeseen. Onneksi oli edes olympialaiset!

Torstaina saatiin ylilääkäriltä lupa lähteä kotiin jatkamaan pitkittyneen taudin lääkitsemistä. Kotiin, jossa muu perhe sairasti jotain kuumetautia. Mutta toistaiseksi me kaksi, vauva ja minä, ollaan säästytty siltä taudilta ja muutkin ovat paranemaan päin. Ehkä tästä vielä hyvä hiihtoloman loppu tulee. Ainakin kelit ovat mitä mahtavimmat! Aurinko on paistanut täydeltä taivaalta jo monta päivää ja itse olen karannut hiihtämään aina sopivan hetken tullen. Jospa muukin perhe pääsisi kohta nauttimaan huikeista ulkoilukeleistä. Nauttikaa tekin!

25.12.2017

Joulu, eilen oli aatto. Kaikkea rauhallisesta harmoniasta hammasten kiristelyn kautta kiukutteluun, huutoon ja itkun kautta iloon taas. Ollaan vietetty toista kertaa keskenämme kotona joulu. Toisaalta helppoa ja mukavaa, saa tehdä kaiken omalla tavallaan, ostaa ja syödä niitä ruokia mistä oikeasti pitää. Kompromisseja kahden perheen jouluperinteistä, omani ja miehen. Ja jotain ihan itse keksittyä, hyväksi havaittua. Toisaalta kaipaa aikuista seuraa, ainakin illan päätteeksi pelaamaan lautapelejä.



Joulupatja on yksi parhaista meidän kotijoulujen jutuista. Vuosi sitten se tuli vähän vahingossa, kun oltiin kuumetaudissa kaikki vuoronperään koko joulunaika. Nyt laitettiin se ihan muuten vaan tarkoituksella. Ylimääräinen köllöttelypaikka olohuoneeseen, koska kaikki ei kuitenkaan mahduta yhtäaikaa sohvalle. Siinä voi myös ottaa kiukutteleva nelivuotias päiväunet, kun joulupukin odottaminen on ihan liian rankkaa. Minusta on ihanaa, etteivät jouluna kaikki katoa omiin huoneisiinsa ovien taakse pötköttelemään, vaan ollaan kaikki yhdessä.



Ruoka on yksi niistä tärkeistä, jotka joulun tekevät. Ne tuoksut ja tunnelma ruokapöydässä. Jouluevankeliumi ennen syömistä ja Enkeli taivaan. Meillä ei ole pakko maistaa kaikkea, voi ottaa vain niitä lajeja, joista itse pitää.




Ja lopulta tulee joulupukki ja tuo lahjat. Sen kaiken jännityksen jälkeen illan saa vaan nautiskella. Lapset puuhailivat uusien legojensa kanssa ja me kaikki syötiin kasapäin karkkia ja suklaata, tietysti. Kaksivuotias varmaan eniten, ehkä puoli pakettia Finlandia-marmeladeja kaiken muun lisäksi. Kuusi- ja viisivuotiaista on jo seuraa muuttuvan labyrintin pelaamiseen. Aatonaattona saatuja rokotuksiaan kitissyt vauvakin nukkui sopivasti päiväunet pukin käynnin jälkeen.





Ihana jouluilta. Ja joulupäivästäkin tuli hyvä. On syöty pitki päivää, kuunneltu joululauluja, pelattu taas lisää ja osa ulkoillutkin. Huomenna mummolaan ja loppuviikosta lähdetään reissuun.