1.9.2017

Kesä meni ja arki alkoi. Ihana kesä sitäpaitsi olikin. Ilmojen puolesta ei ehkä kaikista paras, mutta muuten. Oltiin melkein koko kesä pitkästä aikaa lomalla molemmat. Eikä niin, kuin olisi ollut meille tavallisempaa: lennosta vaihto keväällä, kun koulu loppuu ja sama taas syksyllä, kun koulu alkaa. Kävin tekemässä muutaman kiireisimmän viikon töitä, mutta muuten en vilkaissutkaan työpaikalle päin.

Tehtiin pienempiä ja isompia reissuja. Enimmäkseen reissattiin kotimaassa lasten kanssa, mutta käytiin kesän alkajaisiksi myös ihan kahdestaan viikon reissu Kroatiassa, Dubrovnikissa. Suunilleen kaikki hommat kotona, mitä kesän aikana piti tehdä, on joko tekemättä tai laitettu alkuun parin viime viikon aikana. En jaksa stressata.


Arki on tänä syksynä vähän erilaista, kuin meillä koskaan aiemmin. Bea aloitti eskarin ja jouluun asti sekä viedään, että haetaan joka päivä. Joulun jälkeen täällä saa puolipäiväiset alkaa kulkea itse kävellen. Sitten ainakin hakemiset saa jäädä. Vieminen on tuntunut paljon helpommalta. Kolme muuta kuskaan joka tapauksessa ainakin kahtena aamuna samaan aikaan kirkolle kerhoon ja eskarilainen menee siinä sivussa. Hakemiset on vähän ärsyttävästi tunnin välein. Mutta eskari on alkanut hienosti, serkkutyttö on samassa ryhmässä tuttuna tukena ja turvana.

Tänään ei ollut kerhopäivää ja suunnattiin heti aamulla metsään kolmen pienen kanssa. Erityisesti minua vaivanneesta flunssasta huolimatta oli mukava haistella raitista ilmaa. Onneksi kellään ei ole ollut kuumetta. Alkaa tuntua syksyltä, vaikka ihan vihreää on vielä puissakin, joku keltainen lehti ehkä siellä täällä. Lapset napsi muutamia pensaasta löytyneitä vattuja, viimeisiä mustikoita ja vielä vähän raakoja puolukoita.




Aletaan pikkuhiljaa valmistautua myös vauvan tuloon, luultavasti ja toivottavasti syyskuun aikana hän päättää syntyä tähän maailmaan. Tähän asti on tuntunut, että vielä on helpompaa, kun vauva on mahassa ja huollettavina on vain isompia lapsia. Mutta pikkuhiljaa alkaa kääntyä ajatukset siihen suuntaan, että olisi helpompi olla kun pieni jo syntyisi. Kaikenkaikkiaan olen saanut olla tyytyväinen tosi helppoon odotusaikaan.

Ensimmäistä kertaa jännitän vähän, miten mustasukkainen edellinen pienin mahtaa olla. Ava on ihan jonkun verran äiti tyttö, istuu mielellään sylissä ja tulee kainaloon aina kun pötköttelen. Toisaalta tosi iso, reipas ja innokas kerholainen. Onneksi yli 2,5-vuotias osaa jo kaikki perushommat itse: pukee ja syö, puhua pulputtaa ja pääsee muiden leikkeihin mukaan.


Syksyssä harmittaa tänä vuonna ainoastaan se, että melkein parhaat juoksuilmat menee hukkaan. Enää en tämän mahan kanssa ota montaa juoksuaskelta, eikä tuota mun kävelyäkään enää lenkkeilyksi sanota. Mutta viimeistään keväällä ravaan taas pitkin teitä ja polkuja.

8.2.2017

Ihan hetki sitten riisuttiin eteiseen kaikki ulkovaatteet läjään. Siellä ne odottaa, että ripustelisin paikoilleen ja kuivumaan. Käytiin pulkkamäessä lasten kanssa ja jatkettiin ulkoilua vielä omalla pihalla. Tämä on taas niitä päiviä kun voisin vaan hehkuttaa, miten ihana auringonpaiste tuolla ulkona on! Sisällä ollessa tekisi mieli pestä pestä ikkunat, mutta se saa vielä hetken odottaa. Sisäpuolelta pyyhin aamulla, mutta perusteellinen pesu taitaa olla ajankohtainen sitten, kun on vähän lämpimämpää. Aurinko kyllä lämmittää jo niin, että räystäältä valuu vesi, mutta pakkasta tuolla silti vielä riittää.

Nyt kaikilla lapsilla on sellainen hyvä ulkoiluvaihe, tai oikeastaan ollut koko talven. Muutama kerta on ollut sellainen, että ensimmäinen tulee jo sisälle kun saa viimesen ulos ovesta, mutta pääosin ovat viihtyneet tosi hyvin pihalla, myös keskenään. Varsinkin kolmevuotiaan ulkoiluintoa olen välillä ihmetellyt. Oula on jotenkin erityisesti tänä talvena tajunnut talven olevan sittenkin ihan hyvä juttu. Luistelusta poika on ihan onnessaan, pulkkamäessäkin tänään nauroi monta kertaa ääneen.





Ilmassa on jo kevättä ja mielessä myös. Eilen illalla ja tänään aamulla on pyörinyt uusia sisustusideoita mielessä. Pitäisi päättää, millainen takka halutaan ja löytää sille tekijä. Meidän makuuhuoneelle olisi aika tehdä jotain, sitä ei ole juuri sisustettu mitenkään. Uusista keittiön kaappien ovista haaveilen ja lattiakin keittiöön pitäisi jossain välissä varmaan laittaa uusiksi. Onko jollain kokemuksia kolikkomatosta keittiössä? Kai se on tämä valon määrä, mikä laittaa ajattelemaan kaiken uusiksi.


Meidän vauva täyttää ensi viikolla kaksi. Tänään päätettiin yhteistuumin heittää tutit takaovesta oravavauvoille. Oon pohtinut sitä jo jonkun aikaa, mutta en saanut aikaiseksi. Avalle ei viimeaikoina ole enää yksi kappale noita riittänyt, vaan tyyppi on alkanut nukkumaan yksi tutti suussa ja vähintään yhdet molemmissa käsissä. Nyt meni iso tyttö päiväunille ilman, tosin ei ilman huutoa. Toivon hartaasti, että tämä menee kohtuu kivuttomasti. Joskus se on pakko kuitenkin.

Nyt taidan alkaa välipalaa miettimään ja sen jälkeen suuntaan niiden tavallisten pyykkikasojen kimppuun. Aurinkoisia pakkaspäiviä sinnekin!

28.1.2017

Nyt jotain muuta kun auringon ihastelua. Ulkona on niin jäistä, märkää ja masentavan harmaata. Aion pysyä tänään tiukasti sisätiloissa, vaikka ulkoilu varmaan tekisikin päälle hyvää.

Bongasin viikolla jostain lehdestä ruokaohjeen, jonka laitoin mieleen. En ole ennen ajatellutkaan, että kanaa ja riisiä voisi valmistaa uunissa yhtäaikaa. Aina ennen on tehty riisi kattilassa ja kana uunissa tai pannulla. Laitettiin siis testiin, eikä varmasti viimeistä kertaa nähty tätä meidän ruokapöydässä. Niin helppo ja hyvänmakuinen ruoka tuli.



Samalla kun aamulla tein itselle leivät, sekoittelin oliiviöljyyn paprikajauhetta, currya, suolaa, valkopippuria ja cayennepippuria. Kaadoin öljymausteseoksen maustamattomien broilerin rintafileiden sekaan rasiaan ja pyörittelin niitä hetken haarukalla, ennen kun työnsin koko lootan takaisin jääkaappiin maustumaan.

Reilu tunti ennen ruoka-aikaa laitoin uunin lämpenemään 225 asteeseen. Levitin vuoan pohjalle riisiä noin 4dl ja vettä niin, että riisit reilusti peittyivät. Siihen päälle kaksi isoa sipulia renkaina ja niiden päälle marinoidut broilerit. Lopuksi päälle ripottelin vielä juustoraastetta. Sitten noin 50 minuutiksi uuniin. Välillä lisäsin muutaman kerran vettä, kun riisi tuntui kuivuvan vähän turhan paljon.



Kaikille maistui ruoka ja annos oli niin reilu, että syödään vielä illallakin. Tähän voisi joku kerta laittaa sekaan vaikka paprikaa tai tomaattia paloina, tulisi mausta taas vähän erilainen.

Nyt meidän lauantai jatkuu lasten kanssa kotona. Bea on naapurin tytön luona leikkimässä, Ava päiväunilla ja pojat leikeissään. Hannu lähti alkuviikosta kadonneen Olli Talosen etsintätalkoisiin mukaan. Pitäkää silmät auki, tällä hetkellä kuulemma Mäntsälän alueella erityisesti. Toivotaan, että poika löytyy! Voin vain kuvitella vanhempien huolen.