16.10.2017

Syyslomaviikko alkoi tänään, Hannun isyyslomaviikkojen jatkoksi. Ekarilaisen syysloma alkoi tosin jo viime viikolla, tiistaina haettiin kesken päivän kotiin. Sen jälkeen nousi neljänä peräkkäisenä iltapäivänä ja yöllä lämpö. Viimeyönä se sahaava kuumeilu alkoi minullakin, luultavasti hartiajumeista johtuvan päänsäryn kaveriksi. Pitkästä aikaa myös vauva valvotti. Voitte kuvitella, että tänään on ollut pirteä olo.

Eilen vointi oli kuitenkin vielä ihan hyvä, meillä kaikilla. Päätettiin lähteä retkelle Korkeasaareen ja saatiin tosi lyhyellä varotusajalla ystäväperhe kaveriksi. Lapset olivat onnessaan ja tosi reippaasti jaksoivat kävellen kierrellä ympäri saarta.




Toisin kuin kesähelteillä, nyt viileämmällä kelillä kissalaaksossa kävi kuhina. Satuttiin paikalle vielä sopivasti tiikerien ruokinta-aikaan. Siellä ne kiskoivat pupuja parempiin suihin, vähän karun näköistä kieltämättä. Kuultiin myös mahtavat urosleijonan karjaisut ja nähtiin leopardien loikkivan puunrungolta toiselle.





Ulkona oli eilen tosi kaunista, mutta myös kylmää. Vaikka kaikilla oli reippaasti vaatetta päällä, oli välillä mukava käydä sisätiloissakin ihmettelemässä pienempiä eläimiä ja syömässä eväitä. Africasiassa ja Amazoniassa lämmiteltyä oli mukava palata taas haistelemaan raikasta suomalaista syysilmaa.






Meidän harmiksi sekä karhut, että apinat olivat paenneet sisätiloihin. Ulkoaitauksissa riitti onneksi lapsille nähtävää. Lemppareita kissapetojen lisäksi taisi olla tarhoissaan löntystelevät kamelit ja visentit. Niistä jäi kyllä kuvat ottamatta, taisin keskittyä enemmän jutustelemiseen niiden aitausten reunalla.

Kaikenkaikkiaan tosi hyvin onnistunut retkipäivä. Vauva nukkui koko reissun yhtä syöntitaukoa lukuunottamatta. Ulkoilmassa uni maistui. Reippaille retkeilijöille luvattiin käydä kotimatkalla mäkkärissä. Voi olla että kokis hiilihappoineen ja koko päivän nukkuminen vaikutti Valden viimeyöhön. Toivotaan ensi yöstä parempaa.

Hauskoja syksyisiä retkipäiviä teillekin!

9.10.2017

Saatiin syyskuun 29. päivän aamuna helpon synnytyksen jälkeen meidän perheeseen viides terve lapsi, kolmas poika. Meidän rakas Valde, josta isommat sisaruksetkin niin valtavasti tykkää. Vauva on ollut pääosin tosi tyytyväinen ja neljää ensimmäistä yötä lukuunottamatta antanut äitin ja isinkin nukkua.

Kymmenen päivää nyt on opeteltu tätä uutta vauva-arkea. Helpolta on vielä tuntunut, kahden aikuisen pyörittämänä tämä on jopa leppoista. Murehditaan vasta parin viikon päästä sitä, ettei isyysloma kestä ikuisesti.

Tänään napsin muutaman kuvan Valdesta. Ensin yritin saada ilman vaatteita, niin että kaikki vastasyntyneen kurtut näkyisivät, mutta poika ei ollut oikeen yhteistyökykyinen siihen hommaan. Vaatteet päällä on kaikki paremmin. Aivan rakas mutrusuu, pehmoposki.







1.9.2017

Kesä meni ja arki alkoi. Ihana kesä sitäpaitsi olikin. Ilmojen puolesta ei ehkä kaikista paras, mutta muuten. Oltiin melkein koko kesä pitkästä aikaa lomalla molemmat. Eikä niin, kuin olisi ollut meille tavallisempaa: lennosta vaihto keväällä, kun koulu loppuu ja sama taas syksyllä, kun koulu alkaa. Kävin tekemässä muutaman kiireisimmän viikon töitä, mutta muuten en vilkaissutkaan työpaikalle päin.

Tehtiin pienempiä ja isompia reissuja. Enimmäkseen reissattiin kotimaassa lasten kanssa, mutta käytiin kesän alkajaisiksi myös ihan kahdestaan viikon reissu Kroatiassa, Dubrovnikissa. Suunilleen kaikki hommat kotona, mitä kesän aikana piti tehdä, on joko tekemättä tai laitettu alkuun parin viime viikon aikana. En jaksa stressata.


Arki on tänä syksynä vähän erilaista, kuin meillä koskaan aiemmin. Bea aloitti eskarin ja jouluun asti sekä viedään, että haetaan joka päivä. Joulun jälkeen täällä saa puolipäiväiset alkaa kulkea itse kävellen. Sitten ainakin hakemiset saa jäädä. Vieminen on tuntunut paljon helpommalta. Kolme muuta kuskaan joka tapauksessa ainakin kahtena aamuna samaan aikaan kirkolle kerhoon ja eskarilainen menee siinä sivussa. Hakemiset on vähän ärsyttävästi tunnin välein. Mutta eskari on alkanut hienosti, serkkutyttö on samassa ryhmässä tuttuna tukena ja turvana.

Tänään ei ollut kerhopäivää ja suunnattiin heti aamulla metsään kolmen pienen kanssa. Erityisesti minua vaivanneesta flunssasta huolimatta oli mukava haistella raitista ilmaa. Onneksi kellään ei ole ollut kuumetta. Alkaa tuntua syksyltä, vaikka ihan vihreää on vielä puissakin, joku keltainen lehti ehkä siellä täällä. Lapset napsi muutamia pensaasta löytyneitä vattuja, viimeisiä mustikoita ja vielä vähän raakoja puolukoita.




Aletaan pikkuhiljaa valmistautua myös vauvan tuloon, luultavasti ja toivottavasti syyskuun aikana hän päättää syntyä tähän maailmaan. Tähän asti on tuntunut, että vielä on helpompaa, kun vauva on mahassa ja huollettavina on vain isompia lapsia. Mutta pikkuhiljaa alkaa kääntyä ajatukset siihen suuntaan, että olisi helpompi olla kun pieni jo syntyisi. Kaikenkaikkiaan olen saanut olla tyytyväinen tosi helppoon odotusaikaan.

Ensimmäistä kertaa jännitän vähän, miten mustasukkainen edellinen pienin mahtaa olla. Ava on ihan jonkun verran äiti tyttö, istuu mielellään sylissä ja tulee kainaloon aina kun pötköttelen. Toisaalta tosi iso, reipas ja innokas kerholainen. Onneksi yli 2,5-vuotias osaa jo kaikki perushommat itse: pukee ja syö, puhua pulputtaa ja pääsee muiden leikkeihin mukaan.


Syksyssä harmittaa tänä vuonna ainoastaan se, että melkein parhaat juoksuilmat menee hukkaan. Enää en tämän mahan kanssa ota montaa juoksuaskelta, eikä tuota mun kävelyäkään enää lenkkeilyksi sanota. Mutta viimeistään keväällä ravaan taas pitkin teitä ja polkuja.