26.9.2016

Viime syksynä ja talvena katseltiin säännöllisesti ja vähemmän säännöllisesti lähialueen myytävänä olevia taloja. Käytiin katsomassakin useampaa. Muutamasta tehtiin tarjous, mutta yhden joku nappasi nenän edestä ja toisessa ei päästy hinnasta sopuun.

Helmikuussa löytyi tämä sopivan kokoinen, kymmenen vuotta vanha talo. Savunsininen tai siniharmaa, tai miksi tuota väriä voisi sanoa. Kaikkien mutkien jälkeen tehtiin kaupat. Muuttoa odoteltiin monta kuukautta, mutta kesän alussa raahattiin kamppeet tänne toiselle puolelle kylää. Arki pysyi tässä lähellä. Kaupat ja kerhot on samat edelleen, tukiverkko on täällä. Naapuritkin ovat osoittautuneet hyviksi tyypeiksi.

Kesän aikana on puuhattu yhtä sun toista pientä hommaa. Laitettu terassin kaiteet uusiksi, maalattu sisäseiniä ja uusittu säilytyssysteemit eteiseen. Vielä on paljon tekemistä, mutta ei jakseta ottaa stressiä siitä. Tehdään kun ehditään.

Pihalla oli muuttaessa puolen metrin korkuinen nokkos-lupiini-voikukka-heinä-viidakko, joka on nyt ehkä kesytetty. Vaikka siistiksi nurmikoksi tuota ei voi vielä sanoa, mutta jotain vihreää siellä kuitenkin nyt kasvaa. Lapset saivat hiekkalaatikon, jonka näkee suoraan keittiön ikkunasta.

Parasta tässä talossa on iso keittiö. Uuden yli 2 metriä pitkän ruokapöydän lisäksi tänne mahtuu myös puusohva, jossa parhaillaan tätä näpyttelen kone sylissä. Olohuone voisi olla pienempikin, täällä keittiössä kuitenkin ollaan ja eletään.


23.9.2016

Arki on tuntunut viimeaikoina aika helpolta, sujuvalta. Blogin jatkaminen on pyörinyt mielessä jo pitkään, mutta jotenkin en osannut palata enää siihen vanhaan. Tätä uuden aloittamistakin pohdin moneen kertaan ja nyt sain lopulta aikaiseksi.

Kamera unohtui tai jäi tahallaan, en oikein tiedä itsekään kumpi, moneksi kuukaudeksi kaappiin. Elin vain, enkä taltioinut jokaista hetkeä linssin läpi. Tarvitsin varmaan tauon, että teki mieli jatkaa taas. Kuvapäiväkirjaa on taas niin mukava katsella jälkeenpäin. Tällä kertaa aion kirjoittaakin enemmän.

Tänään painelin kolmen pienimmän kanssa metsään. Tarkoituksena oli saada taas vähän lisää puolukoita ja siinä sivussa raitista ilmaa. Pojat potkuttelivat onnellisena pyörillään pitkin pururadan mäkiä ja Ava touhusi omiaan. Kotiin palattiin posket puolukanpunaisina.