30.10.2016

Eilen heräsin kellon pirinään ennen kahdeksaa. Ihan vapaaehtoisesti, lauantaiaamuna! Söin kunnolla aamupalaa, puin juoksukamppeet, pakkasin vähän roinaa mukaan ja ajelin Espooseen, Puolarmetsään. Siellä oli Espoo Trail run -polkujuoksutapahtuma, joita järjestetään yksi jokaisena vuodenaikana. Eilen oli siis syksyn osakilpailu. Itse osallistuin ilman ajanottoa. Tapahtumissa on parasta se, että joku on tehnyt ja merkannut valmiiksi reitin, itse saat vain juosta. Ja juoksuseura tietysti, matkalla voi aina vaihtaa vähintään muutaman sanan jonkun kanssa.

Eilen oli ihan järkyttävän kylmä ja ennen omaa starttia hyppelin kevyttoppis päällä ympäri kisakeskusta. Matkavaihtoehtoina oli 14 tai 7km ja olin ilmottautunut lyhyemmälle. Tuntuu ihan vähän hölmöltä lähteä johonkin noin kauas juoksemaan 7km, mutta koska pidemmällä matkalla kierrettiin kaksi kertaa se sama lenkki, se ei jotenkin innostanut. Kun pidemmän matkan juoksijat pääsivät matkaa, nakkasin toppiksen kahvilan naulakkoon ja jatkoin hyppelyä ympäriinsä.

Reitti oli tosi mäkinen ja aika kallioinen. Tavallisilla lenkkareilla juoksevat saivat väliin kontata kalliorinteitä ylös, mutta onneksi omat lenkkarini pitivät hyvin. Jo parin sadan metrin juoksemisen jälkeen kylmä oli vaihtunut kuumaksi. Pikkusen reilun 50 minuutin suoritus tuntui pääosin tosi rennolta ja kevyeltä. Maalissa oli ihan onnessaan, enkä ollut ollenkaan poikki. Jälkeenpäin vähän ärsytti, etten ottanut itsestä kaikkea irti, mutta jäipähän hyvä fiilis.




Yllä olevat kuvat on otettu alkuviikosta, kun kävin pikaisella lenkillä. Aloitin säännöllisen epäsäännöllisen juoksemisen joskus Oulan syntymän jälkeisenä keväänä, siitä on nyt siis kohta kolme vuotta. Pidempi tauko tuli Avan raskauden aikana ja jatkui tietysti hetken myös syntymän jälkeen. Kahdeksan kuukautta Avan syntymän jälkeen juoksin ensimmäisen puolimaratonin. Se oli myös ensimmäinen kerta kun olen treenannut säännöllisesti ohjelman mukaan.

Juoksemisessa on sen jälkeen ollut taukoja, lyhyempiä ja ehkä joku pidempikin, mutta aina on vaan pakko aloittaa uudelleen. Voin sanoa olevani hurahtanut lajiin. Lenkkareita on kertynyt jo useampi pari kaappiin. Viime keväänä sain juoksijanpolven, eli rasitusvamman, joka johtuu pääosin lihaskireydestä reidessä ja polvessa. Sen jälkeen siirryin lähestulkoon kokonaan poluille. Epätasaista askellusta ja asfalttia pehmeämpää alustaa polvi kestää paljon paremmin.

Edelleen juoksen silloin tällöin myös ihan tiellä, aina napit korvissa. Yleensä kuuntelen äänikirjoja tai puheohjelmia, joissa ajatukset saa kokonaan pois tasaisen tappavasta askelluksesta. Metsässä taas en tarvitse mitään, riittää ne metsän omat äänet. Sitä paitsi metsässä tuoksuu aina niin hyvälle. Onneksi meiltä pääsee helposti hyville lenkkipoluille. Näin syksyllä tietysti vähän haastavaa, kun pimeä tulee aikaisin ja en nössönä uskalla mennä yksin pimeässä lenkille, enkä varsinkaan metsään.

Voisin kirjoittaa enemmänkin juoksemisesta joskus, jos jotain muutakin kiinnostaa. Ja todellakin kannatan kokeilemista! Myös ihan tavallisilla lenkkareilla kannattaa välillä poiketa polulle, vaikka sinne tarkoitetuissa kengissä on tietysti omat hyvät puolensa.

28.10.2016

Tänään saatiin viettää iltaa perheille tarkoitetussa tapahtumassa. Lähtiessä oli vielä sen verran valoisaa, että kuvasin nopeasti poikien siistimpiä talvikamppeita. Ilma on kyllä kaukana talvesta, tänään oli kohtalaisen lämmintä ja satoi välillä ihan kaatamalla vettä.

Lapsilla on kauppareissuja ym. varten everestin kevyttoppatakit. Oon vähän pohtinut, pärjättäiskö niillä koko talvi. Viime talvet on olleet kohtalaisen lämpimiä ja näitä kuitenkin käytettaisiin vain paikoissa, joihin mennään autolla. Sitten paukkupakkasilla villapaitaa alle. Jos satun löytämään kohtuuhinnalla paksummat siistit takit, niin voi olla, että nappaan kuitenkin mukaan.

Fredriksonin pipot on ihan mun lemppareita. Ainoa vika niissä on hinta, ihan älytön. Tai ainakin se tuntuu kovalta, jos pitää ostaa neljä pipoa. Sitten yritän bongailla niitä alennuksella. Näissä kuvissa pojilla päässä olevat on ostettu viime keväänä varastoon tätä syksyä ja talvea varten.




Tällä viikolla tein ihan huipun löydön kirppikseltä! Edvin oli ainoa, jolta puuttui siistimmät kengät talveksi. Löysin KAVAT-nahkakengät, jotka uutena maksaa mulle ihan liikaa. Kun sattui vielä just sopiva koko, en todellakaan voinut jättää näitä hyllyyn.

Oulalle ostin talveksi uudet Reimatecin Freddo Toddlerit. Kun muille oli jo vedenpitävät pihakengät, yhdet raskin ostaa uutena. Nämä toivottavasti kestävät ainakin kahdella käyttäjällä. Sitäpaitsi ulkonäkö on mun mielestä niin kiva, että näitä voi pitää myös siistimpien vaatteiden kanssa. Ainakin vielä, kun ne eivät ole yltäpäältä kurassa.


Kotiin tullessa kamppeet tuttuun tyyliin pitkin lattioita. Nyt ne on siivottu kaappeihin ja naulakoihin. Aika sanoa hyvää yötä! Huomenna mulla on ohjelmassa polkujuoksutapahtuma heti aamusta ja sen jälkeen saadaan ihanat ystävät kylään. Nauttikaa tekin viikonlopusta <3

27.10.2016

Mies sairaslomalla. Saakohan näin sanoa, mutta ihan luksusta! Ääni poissa ei voi opettaa ekaluokkalaisia, mutta kotihommia voi tehdä ja touhuta lasten kanssa. On sillä ihan lupa levätäkin, mutta ei kuulemma tarvi. Köhisevää ääntä lukuunottamatta kunnossa.

Ompelin keskellä päivää. Viimeksi ikeassa käydessä ostin parilla eurolla valmiin läjän tilkkuja, joista aloin värkkäämään peittoa. Kangas tuntui kuitenkin vähän liian jäykältä torkkupeitoksi, mutta tilkkujen ompeleminen on vaan niin mukavaa. Surautin palat yhteen ja pohjakankaaksi ruskean vanukankaan, joka löytyi kangaslaatikosta. Viltistä tuli ihan kivan näköinen, mutta tympeän kankea. Jossain välissä muistin pari päivää aiemmin ystävältä kuullun ihan huipun idean!




Siitä tuli lopulta pikkulegomatto. Jos edes suurin osa legoista, jotka on nykyään lasten lemppareita, pysyis leikin aikana tossa viltin päällä. Sitten leikin lopuksi on helppo taitella viltti ja kaataa legot takasin laatikkoon. Niitä on tavallisesti niin raivostuttava siivota, nyppiä pienenpieniä ympäri huonetta. Ainakin hyvä yritys päästä vähemmällä! :D

25.10.2016

Tervetuloa meille!

Eteiseen astutaan ensimmäisenä kun tullaan sisään. Meillä on pieni tuulikaappi, jossa on valkoisten ovien takana kenkähyllyt ja lasten arkivaatenaulakko. Toisella sivulla on läntti liitutaulumaalia ja naulakko, jossa lähinnä säilytetään laukkuja ja lasten kerhoreppuja. Ja avainkaappi.

Lattiassa on vaaleanharmaa ihan siisti laatta, mutta ei lattialämmitystä. Siksi hain tokmannilta metritavarana myytävää kumipohjaista, tummanharmaata käytävämattoa. Siitä askartelin täsmälleen tuulikaapin kokoisen palan, joka pysyy itsestään paikoillaan ja kerää suurimman osan hiekasta ja muusta pihalta tulevasta roskasta. Näyttää siistiltä ja tuntuu paljon lämpimämmältä kuin kylmä kivilaatta.




Varsinaista tuulikaapin jälkeistä eteistilaa hallitsi meidän tänne muuttaessa tummanruskea, valtavan kokoinen, ruma kaappi. Sen myin nettikirppiksellä pois ja aloin pohtia, mistä nyt lisää säilytystilaa. Halusin vaaleamman ja avaramman ratkaisun, mutta halvalla.

Liisteröin nurkkaan pienen soiron kuviollista tapettia. Mies sahaili töissä koivuvanerista sopivan kokoisia hyllyjä ja ovet ikean kaappiin, joka meillä oli ennestään. Kaappiin mahtuu kaikki lasten asusteet omiin laatikoihinsa. Harjanvarresta askartelin rekkitangon siistimmille takeille. Clas Ohlsonin harmaisiin ämpäreihin on piilotettu kaikenmaailman urheilukamppeet, mustissa pienemmissä ämpäreissä on aikuisten pipot ja hanskat. Annon matto löytyi nettikippikseltä.





Nyt meillä on ihan toimiva eteinen, johon mahtuu kaikki tarvittava. Rahaa kului kymppejä, tarkkaan en laskenut. Tietysti avohyllyjä joutuu eri tavalla järjestelemään kuin kaappia, johon kaikki voisi vain laittaa oven taakse piiloon. Mutta kun tavaroille on paikkansa, niin niitä ei pyöri ympäriinsä.

23.10.2016

Pienin päiväunilla ja loput lopettelevat syömistä keittiön pöydän ääressä. Ulkona on jotenkin vähän ankean näköistä, ei tee yhtään mieli lähteä pihalle. Taidetaan tänään ottaa leppoisasti sisätiloissa. Ehkä voisin kohta laittaa pari kynttilää palamaan, sulattaa pakastimesta pullaa päiväkahville ja pötköttää sohvalla kirjan kanssa. Rauhallista sunnuntaita sinnekin!



Ompelin viikolla jostain ikivanhasta makuupussista ja kirppikseltä ostetusta päiväpeitosta vauvalle uuden päiväunipussin rattaisiin. Aika veikeä yhdistelmä, tumma violetti ja mintunvihreä. Mun mielestä tuli söpö, eikö?

21.10.2016

Hesarin sunnuntai-osiossa oli juttu suuresta kotikyselystä, jossa oli tutkittu minkälaista on suomalaisten kodeissa. Kuinka usein käy vieraita? Siivotaanko, jos niin miten usein? Onko kiva tulla kotiin? Minkälaista siellä oikeasti on?

Niin yksinkertaisia, itsestäänselvän tuntuisia juttuja, että on vaikea tutkiakin. Pitäisi osata katsoa omaa kotia ja elämää kotona ulkopuolisen silmin. Ei itse oikein edes hoksaa, mitä meillä tehdään tai miltä kotona näyttää muihin koteihin verrattuna. Ei koskaan tule tarkemmin mietittyä, miltä tuntuu astua kotiovesta sisään. Mitä teen ensimmäisenä? Miltä tuoksuu? Mitä ääniä kuuluu tai kuuluuko mitään?





Tänään tuoksui paistetulta jauhelihalta kun tulin töistä. Ovesta sisään tullessa kuului iloisia äiti! -huudahduksia, se tuntui tietysti hyvältä. Toin tortillakamppeita tullessa ja alettiin melkein heti syömään. Maalattiin makuuhuoneen aamulla maalattu seinä kertaalleen ja lapset rakentelivat pikkulegoilla. Mietittiin miehen kanssa sängynpäädyn rakentamista, pohdittiin lastulevyn ja korkkilevyn välillä, vertaltiin hintoja.

Meillä käy varmaan suhteellisen usein vieraita. Joka viikko varmasti joku, vähintään oven raossa porisemassa. Nyt meillä on pikkusiskoni tekemässä taksvärkkihommia, mun maalausapulaisena ja lasten leikkikaverina. Tykkään siitä, kun talossa on elämää. Meille on vieraat tervetulleita useinmiten arkenakin, vaikka ei olisikaan just siivottu tai leivottu pullaa, niinkuin eilen.

Tänään ei ole ärsyttänyt oikeastaan mikään. Pyykkivuori on kyllä valtava, mutta ehkä se kesytetään huomenna. Tai ensi viikolla. Joku oli imuroinut täällä, kun olin töissä. Makuuhuoneessa haisee maali, pitää ehkä vielä vähän tuulettaa. Keittiössä on eilen kylässä käyneen siskon tuomia kukkia. Oikeastaan meidän kotona on aika ihanaa.

19.10.2016

Lapset nukkuu, jokainen unessa jo ennen puolta yhdeksää. Ihanaa olla kotona. Lähdettiin lauantaina viettämään syyslomaa mökille ja tultiin tänään iltapäivällä takaisin. Reissun jälkeen osaa taas arvostaa omaa kotia.

Appivanhiempieni mökki on Saimaan rannalla, tosi kauniilla paikalla mäntyisessä rinteessä. Onhan siellä ihan huippu saada välillä viettää aikaa. Tällä kertaa oltiin myös muutama päivä ihan keskenään. Ulkoiltiin paljon, poltettiin risuja ja poimittiin puolukoita. Lapset muuten vaan rymysivät ympäri pihapiiriä ja ihmettelivät papan traktoria.








Kun parinkymmenen kilometrin säteellä on mökki, mummola ja puoli sukua, käy tietysti mielellään samalla reissulla myös kyläilemässä siellä sun täällä. Kahteen serkkulaan ehdittiin tällä reissulla, lapset nauttivat. On hassua. miten serkukset saavat leikit pystyyn ihan hetkessä, vaikka näkevätkin ihan liian harvoin.





Ajateltiin ottaa tavoitteeksi lähteä lasten kanssa kerran viikossa metsään, kotonakin. Ei meillä metsään ole pitkä matka. Asutaan pienen kylän taajamassa ja joka suunnassa on metsää. Mutta silti tulee lasten kanssa helpommin lähdettyä puistoon tai oltua vaan kotipihassa. Se on kuitenkin ihan eri asia talsia pitkin polkuja kuin ajaa pyörällä leikkipuistoon ulkoilemaan. Haluaisin, että lapset oppivat liikkumaan luonnossa ja että siitä tulisi osa arkea.


Nyt taidan lähteä suihkuun. Jotenkin helpompi vaan laittaa hana päälle ja antaa veden valua, kuin ensin kantaa se järvestä, lämmittää padassa ja sitten sekoitella vadissa sopivaa. Vaikka oma hohtonsa siinäkin tietysti.

Hannulla on vielä loppuviikko lomaa, opettajan työn parhaita puolia. Huomenna vielä yhteinen lomapäivä. Yritetään ottaa rennosti ja saada jotain ehkä aikaankin. Perjantaina ja lauantaina minun vuoro mennä töihin.

Hyvää yötä!


10.10.2016

Hulinapäivä. Aamulla herättiin liian myöhään ja myöhästyttiin kerhosta. Kolme vanhinta käy siellä kahdesti viikossa, kolme tuntia kerrallaan. Käytiin sen kolmen tunnin aikana Avan kanssa kaupoilla ja hoitelemassa asioita, ehdittiin kahvillekin.

Kerhon jälkeen ajeltiin vielä suoraan iltapäiväkahville ystäväperheen uuteen kotiin. Kotimatkalla jokainen lapsista torkahti ja kotona meitä odotti valmis ruoka.

Iltatoimet sain suorittaa lasten kanssa yksin, niinkuin aina maanantaisin. Päästän mielellään Hannun pelivuorolle, vaikka maanantain lentopallo on ehkä kaikista huonoimpaan kellonaikaan. Tyyppi käy pyörähtämässä kotona töiden jälkeen ja tulee takaisin heti, kun olen saanut lapset nukahtamaan.

Tänään kaikki sujui kuitenkin näppärästi. Lapsilla oli hyvät leikit ja ehdin pyöräyttää iltapalaksi omenapiirakan. Ajattelin olla jakamatta täällä näiden peruspiirakoiden reseptejä. Niitä on internet pullollaan. Itse kuulun sitäpaitsi siihen sarjaan, joka harvemmin tekee täsmälleen samalla ohjeella kahta kertaa. Joitakin huippuhyviä tietysti tekee kerta toisensa jälkeen. Ja perusohjeita on helppo muunnella sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään.

Tässä piirakassa pehmeän marjapiirakan ohjeeseen vaihdettu nesteeksi maustamaton jogurtti. Vehnäjauhojen tilalla gluteenittomia peruna ja kaurajauhoja. Ja marjojen tilalla omenalohkoja, kanelia ja vaniljasokeria. Näytti maistuvan :)





8.10.2016



Muutama kuva olohuoneesta ja keittiöstä. Ei meillä näytä normaalisti tältä, myönnän. Meillä on ne samat nukenvaatteet ja pikkulegot ympäri kämppää, mutta joskus nekin näköjään saa suunnilleen aisoihin. Ainakin pysymään hetken vain lastenhuoneessa.

Aiemmin taisin jo mainita, että ollaan pikkuhiljaa laitettu kotia oman näköiseksi. Viimeisimmän projektin sain loppuun tänään aamupäivällä. Maalasin eilen muutamaan otteeseen sohvan taustalla olevan seinän valkoiseksi, se oli rusehtava beige. Nyt olohuone on valoisampi ja avaramman oloinen. Päivällä vielä väkertelin mustasta matonkuteesta ryijyn. Seuraavaksi aion käydä meidän makuuhuoneen kimppuun.





Keittiö on tässä talossa ehkä mielestäni paras huone. Kaappien ovet kaiverruksineen voisin heti laittaa vaihtoon. Muuten pinnat ovat kohtuu siedettävät, vaikka eivätkään ehkä sellaiset mitä itse valitsisin. Ruokapöytä hankittiin tänne, löysin sopivan käytettynä. Tuolit ovat kaikki vähän eri paria, ehkä asiaan tulee vielä joskus muutos. Keittiön sijainti talossa on näppärä, ikkunoista näkee koko etupihan, missä lapset yleensä touhuilevat. 

Olen saanut niiin mukavaa palautetta blogin jatkamisesta. Tulee väkisin hyvälle mielelle. Ihanaa kun jaksatte seurata näitä meidän touhuja!

2.10.2016

Oltiin miehen kanssa lomalla koko viikonloppu. Me ja Hannun sisko miehensä ja yksivuotiaan tytön kanssa lähdettiin perjantaina Tallinnaan. Pörrättiin ympäri kaupunkia autolla ja kävellen, nautittiin vain olemisesta. Tänään iltapäivällä tultiin pois. Lapset olivat hyvässä hoidossa, kiitos siskojeni taas.

Illalla suunnattiin vielä lasten kanssa leikkipuistoon. Otettiin muutama perhekuva yhtä projektia varten ja ajattelin jakaa tännekin. Voisin samalla esitellä, millainen perhe blogissa pyörii. Meillä yritetään pitää sylissä usein, halataan ja nauretaan paljon, tapellaan vähän. Tai lapset tietysti kinastelee jatkuvasti, mutta ei lasketa sitä.



Bea on keväällä viisi vuotta täyttänyt ihana tyttö. Rakastaa askartelua, barbileikkejä ja kaikenmaailman tyttöjen tilpehöörejä. Iltaisin juoksee onnessaan pyytämään naapurin tyttöjä leikkimään.

Edvin täytti toukokuussa neljä. Parasta on pallopelit ja pyöräily, mutta jaksaa myös keskittyä tuntitolkulla palapelien kokoamiseen, piirtämiseen tai pikkulegoilla rakenteluun.

Oula on vasta täyttänyt kolme, aloitti tänä syksynä isompien perässä kerhossa. Päristelee pikkuautoilla puoli päivää, mutta pitää myös legoleikeistä ja junaradan rakentamisesta. Yöllä kömpii isin ja äidin väliin.

Ava on nyt reilut puolitoista vuotta, omienkin sanojensa mukaan meijän vauva. Ilopilleri, jolta juttu ei meinaa loppua kesken kun on puhumisen taidon oppinut. Yrittää pysyä isompien perässä, usein nukkevauva tai pupu kainalossa.

Ja sitten täällä pitää taloa pystyssä vielä kaksi aikuista. Tuo ihana mies on minulle tietysti valtavan tärkeä. Arkiaamuisin Hannu menee junalla töihin, opettaa päivän ykkösluokkalaisia ja minä yritän pyörittää arkea täällä kotona. Iltaisin päästetään vuorotellen toisemme juoksulenkille ja pelivuoroille.