27.11.2016

Ensimmäinen adventti. Maassa on ihan hento valkoinen peite ja pakkasta on luvattu moneksi päiväksi, ihanaa. Kaivoin anopin antaman adventtikynttelikön varastolaatikosta jo aiemmin viikolla odottamaan tätä päivää. Se on yksi lemppareistani meidän joulunajan koristeista, yksinkertainen ja punainen. Jotain punaista silti jouluna pitää olla, vaikka muuten koristeissa olen alkanut siirtyä valkoiseen ja kultaiseen.

Tänä jouluna ollaan ensimmäistä kertaa oman perheen kesken kotona, ainakin jouluaatto. Ei olla suunniteltu tarkemmin, mutta joulun pyhien aikana on kuitenkin tarkoitus nähdä myös ystäviä ja sukulaisia. En ole myöskään tehnyt mitään erityistä suunnitelmaa siitä, mitä kaikkea meidän joulupöytään tulee. Jotain ideioita kuitenkin on pyörinyt mielessä, esimerkiksi laatikkoja ajattelin kokeilla tehdä itse, nyt kun niitä ei tarvitse mitään valtavaa määrää.

Jotain makeita herkkuja on tietysti pakko myös leipoa. Aion niitä varten selailla blogeja ja lehtiä ja bongailla sieltä hyvän näköisiä ohjeita. Kokeilemisen arvoisia saa myös vinkata!


Kuva on otettu meidän pienimmästä makuuhuoneesta, tyttöjen huoneesta, jossa tämän kuukauden on siis asunut meidän alivuokralainen tai aupair, niinkuin mies häntä kutsuu :D Tänään hän perheensä kanssa saa uuden kodin avaimet ja muuttokuorman purku alkaa tunnin sisään. Ja minä mietin täällä, miten jaetaan huoneet uudelleen.

Olin ajatellut ensin, että Bea ja Edvin muuttaisivat pikkuhuoneeseen ja pienet jäisivät isompaan lastenhuoneeseen. Isommat saisivat siis ehkä omaa rauhaa ja tilan rakennella pikkulegoilla tai askarrella. Mutta toisaalta meidän kerrossänky on niin iso (90x200) ja korkeakin, että pohdin, saako se pienen makuuhuoneen tuntumaan vielä pienemmältä? Ja toisaalta haluaisin pitää kiinni noista vispipuuron värisistä verhoista ja päiväpeitosta, joka sopii vain pienempään sänkyyn, mutta ei ollenkaan keltaiseen seinään, joka on isommassa lastenhuoneessa. Ehkä siis tytöt muuttavat takaisin pikkuhuoneeseen. Suuret on murheet :D

Ihanaa adventin aikaa ja joulun odotusta sinullekin <3

24.11.2016

Heräsin muiden kerhoaamujen tapaan kellonsoittoon ja vääntäydyin pimeässä vessaan. Yritin olla herättämättä Oulaa, joka oli tullut yöllä viereen. Sillä aikaa kun selasin instagramia pöntöllä, kuulin Avan kolistelevan omasta sängystään meidän makuuhuoneeseen. Kun menin takaisin, se oli jo ehtinyt jatkaa uniaan Oulan kainalossa. Aivan rakkaita.

Tänään on taas sadepäivä, niitä on tällä viikolla riittänyt. Lapsista kolme neljästä yski aamulla aika reippaasti ja meitä kaikkia laiskotti jotenkin hetkisen alkuviikon jälkeen, joten päätettiin sittenkin pitää tänään kerhopäivän sijasta kotipäivä. Kun vielä ehdotin, että haettaisiin vähän myöhemmin kaupasta ruoaksi pizzaa, kaikki olivat sitä mieltä että ei jakseta sännätä mihinkään.




Päätös on osoittautunut hyväksi. Luettiin kirjoja ihan rauhassa, askarreltiin ja väriteltiin värityskuvia keittiön pöydän ääressä. Käytiin kaupassa ja päästiin yksimielisyyteen pizzoista. Laitettiin pizzat uuniin ja siivottiin yhteistuumin askartelut, ennen kun ruvettiin syömään.

Nyt Ava on päiväunilla, Hannu tuli jo töistä ja me taidetaan kolmen lapsen kanssa jatkaa kirjan lukemista. Illalla pääsen omiin harrastuksiin.

21.11.2016

Koko maailma muttui astetta synkemmäksi taas kun talvesta tuli uudelleen syksy. Pihalla on ihan pieni läntti lunta, se mihin kolattiin sitä pari viikkoa kasaksi. Ulos lähteminen tuntuu jotenkin ylivoimaiselta haasteelta, vaikka luulen, että se piristäisi enemmän kun sohvalla pötköttely.

Onneksi on jotain pakollisia menoja, kerhoon vientiä ja muuta. Tänään torkutin aamulla varmaan kymmenen kertaa. Puoli yhdeksän pakotin itseni ylös laittamaan kerholaisille eväitä ja 20 vaille kiskoin lapset sängystä. Mutta ehdittiin, minuuttia vaille yhdeksän oltiin jo kirkon pihassa, eikä edes viimeisiä.


Sateisten päivien ja iltojen yksi suurimmista iloista on ystävien kanssa kyläily, puolin ja toisin. Eilen illaksi saatiin yhdet vieraat ja tänään saadaan toiset. Tiistaina mennään minun mummulaan kylään. Joku päivä yritän ehtiä lenkille ja toisena vähän ommella. Ehkä tämäkin syksy taas tästä iloksi muuttuu. Lapset ainakin osaa ottaa ilon irti myös kuralammikoista :D

Tsempit sinnekin pimeän keskelle!

Ps. Olin viikonloppuna pilateksen peruskurssilla, eikä varmasti jää mun pilatekset siihen. Hankin heti kymmenen kerran kortin jatkoksi. Siitä lisää myöhemmin, mutta kannattaa kokeilla jos on mahdollisuus :)

16.11.2016

Pyykin pyöritys, mun ihan lemppari kotihommista! Ainoastaan siitä puhtaan, viikatun pyykin kaappiin viemisestä en tykkää yhtään. Myönnän olevani vähän nipottaja pyykkäämisen suhteen, mutta olen opetellut löysäämään. Meidän taloudessa on kuitenkin kaksi ihmistä, jotka tätä arkea pyörittää ja kompromisseihin on sopeuduttava. Itse pesen siis mustat ja punaiset pyykit erikseen, mutta annan miehen pestä sekalaista tummaa. Valkoiset olen silti tyrannimaisesti käskenyt pestä erillään.

Tässä meidän uudessa kodissa on ihan siedettävä kodinhoitohuone. Muuttaessa siellä ei tosin ollut yhtään hyllyä tai kaappia, mutta olen haalinut sekalaisia kirppiksiltä. Nyt kaikella on paikkansa. Pyykkirumban lisäksi kodinhoitohuone toimii saunan pukuhuoneena ja myös jonkinasteisena kuraeteisenä.

Yksi parhaista hankinnoista on Ikean seinään kiinnitetyt kiinteät pyykinkuivaustelineet. En osaa haaveilla kuivausrummusta, vaikka se kuulemma helpottaisi arkea, mutta pelkään vähän sen pilaavan vaatteet. Mulla on tietysti omat, miehen mielestä ihan älyttömät, säännöt miten vaatteet laitetaan kuivumaan. Kuulostaa ihan naurettavalta kun sen näin kirjoittaa, mutta saan kai mä olla pedantti edes jossain asiassa. Annan kuitenkin muiden, myös miehen, ripustaa pyykit omalla vuorollaan ihan just niin kuin itse haluaa.






Vähän aikaa sitten löysin Hyvä Pyykin, jolla nyt pestään kaikki meidän perheen vaatteet ja kodintekstiilit. Etsin kokonaan zeoliititonta pesuainetta, koska aioin jatkaa tauon jälkeen Avan kanssa kestovaippojen käyttöä. Siitä ei tullut mitään, neiti oli äidin kanssa eri mieltä. Mutta pesuaine jäi, enkä aio vaihtaa.

Zeoliitti on pesuaineessa pelkkä täyteaine, joka voi aiheuttaa allergisia reaktioita, haalistaa vaatteita ja tukkii pesukoneen. Törmäsin siitä kertoviin juttuihin silloin, kun pari vuotta sitten alettiin käyttää kestovaippoja. Zeoliitti tukkii myös vaipat. Ennen rainbowin pyykkipulveri oli zeoliititonta ja käytin sitä, mutta sitä muutettiin joku aika sitten ja samalla lisättiin tuoteselosteeseen zeoliitti. Kyllä mun mielestä tuntuu myös paremmalta käyttää ainetta, joka ei pilaa kallista konetta.




Multa on muutama kerta jo kyselty kokemuksia Hyvä Pyykki -pesuaineesta, eikä mulla ole mitään huonoa sanottavaa. Aine on kokonaan hajutonta. Koneesta tullessa pyykki ei tuoksu eikä haise miltään, ainoastaan tuntuu märältä. Tavallaan kaipaan jotain sellaista mietoa "puhtaan pyykin tuoksua" mutta pärjään ilmankin. Koskaan silti pyykkiä tällä pestessä ei ole tullut olo, että vaatteet olisivat jääneet tunkkaisiksi.

Pesuainepakkauksen mukana tulee varsinaisen pesupulverin lisäksi pesukoneen puhdistusaine ja pesuntehostaja/valkaisuaine. Puhdistusaine on sitruunahappoa, jolla puhdistetaan koneesta zeoliittijäämät ennen pesuaineen käyttöönottoa. Valkaisuainetta olen toistaiseksi käyttänyt vain valkoisen pyykin kanssa yhden ruokalusikallisen verran, vaikka ohjeessa sanotaan, että sitä voi käyttää myös kirjopyykin seassa pesuntehostajana puolikkaalla annostuksella. Varsinainen valkopesuaine on jäänyt tämän jälkeen kokonaan käyttämättä.



Hyvä Pyykki on Virtasen maalitehtaan valmistamaa ja jälleenmyyjät löytyvät firman sivuilta. Tuote on siis kaiken huipuksi kotimainen. Tuotetta kai suositellaan erityisesti allergikoille, mutta oikein kelpo ihan tavallisellekin lapsiperheelle. Maksoin 8kg ämpäristä 37€ ja annostelen pulveria puolen desilitran mitallisen per koneellinen pyykkiä. Kahdeksan kiloa siis riittää ihan jonkun aikaa, vaikka meillä pyörii pyykkikone lähes päivittäin.

Hauskoja pyykkäyshetkiä teillekin! Mikä on sun lemppari kotihommista?

12.11.2016

Koko lauantai lasten kanssa keskenään. Meillä on mennyt hyvin, eikä edes talo ole räjähdyksen partaalla. Kaksi neljästä jo nukkuu, Ava laulaa iltalauluja itselleen ja Bea naputtelee tahtia sängyn laitaan. Kaikki nukkuvat nyt muutaman viikon samassa huoneessa, tavallaan aika suloista.

Aamupäivällä saatiin pulkkamäkeen seuraa ja houkuteltiin ne meille ulkoilun jälkeen syömään eilistä lohikeittoa. Jälkkäriksi pipareita ja aikuisille kahvit. Aika menee kymmenen kertaa nopeammin, kun on juttukaveri. Meitä on onnistanut, lähellä asuu monta samassa elämäntilaanteessa olevaa kaveria ja ystävää, joita voi pyytää päiväkahviseuraksi. Myös silloin, kun ei ole just siivottu tai leivottu pullaa.




Iltapäivä meni siis kuin itsekseen. Laittelin pyykkejä ja lapset valtasivat askarteluillaan koko keittiön pöydän. Bea kävi naapurin tytön luona leikkimässä ja Ava nukkui sopivat puolentoista tunnin päiväunet. Sitten lähdettiin uudestaan ulos, nyt vähän isompaan pulkkamäkeen. Oula ehti torkahtaa mennessä autoon ja pötkötteli vielä hetken pulkassa, ennen kuin innostui toisten mukaan laskemaan.

Mäessä oli paljon muitakin, vaikka ehti tulla jo pimeäkin. Valaistu pulkkamäki lähellä on kyllä pimeän talven onni. Mäen juurelta lähtee myös ladut, nekin näytti olevan jo ajettu. Ehtisinköhän hiihtämään ennen kuin ehkä mahdollisesti synkät vesisade-ennusteet toteutuvat...


Väsähtäneille pulkkailijoille lupasin kotimatkalla napata kaupasta pillimehut. Samalla kun käännyttiin kotipihaan, siihen ajoi miehen veli perheensä kanssa. Vaihdettiin muutama sana ja joulupukin säkki sai muutaman paketin, sitten jatkoivat matkaa. Olisi kyllä pidetty mielellään kauemminkin seurana, mutta joulun jälkeen sitten <3

Kotona keitettiin gourmetnuudelit, jatkettiin askarteluja ja pyykin ripustamista. Luettiin monta iltasatua, pestiin hampaat ja nyt nukkuu jo kaikki neljä. Vielä aion keräillä ulkovaatteet paikoilleen lojumasta pitkin eteistä ja värkätä huomiseksi jotain pientä. Yritän nukahtaa ajoissa. En tiedä osaanko kuitenkaan ennen kuin mies tulee kotiin ja siinä voi kestää vielä tunti jos toinenkin.



Huomenna ajellaan koko perheen voimin heti aamusta vaarin ja mumman luo. Ennen sitä kuitenkin herään ja laitan aamupalan valmiiksi omien lasteni isälle. Toivon kaikille isille huomiseksi leppoisaa isänpäivää!

9.11.2016

Tänään oli niitä päiviä, kun ei todellakaan mikään mennyt putkeen. Jälkeenpäin ajateltuna oltaisiin tosiaankin kaivattu seuraa, mutta en hoksannut ajatella sitä aamulla. Ihan jokainen heräsi liian aikaisin, myös minä. Siitä se alamäki kai alkoikin.

Aamupalan jälkeen paineltiin ulos lumihommiin. Lapset olivat lähtiessa onnessaan, mutta pihalla jokaisella meni joku pieleen. Yhdellä oli kylmä, yhden lumipallo ei onnistunut, yhdellä tuli lunta kokoajan naamaan, yhdellä pissahätä. Olin siinä vaiheessa vielä hyvin kärsivällinen. Oula lähti vartin jälkeen sisälle rakentamaan legoilla ja loppujen kanssa yritettiin jatkaa ulkoilua vielä vähän. Ava huusi kurkku suorana syliin! kun yritin kolailla enimpiä yöllä sataneita kinoksia kulkureitiltä. B ja E alkoivat rakentaa lumilinnaa just siihen, mistä olin eniten kolannut.

Ruoasta ajattelin selviytyä helpolla. Perunamuusijauhe oli ihan väärää ja ihan kamalan hajuista, enkä osta sitä enää ikinä. Ainoastaan Lidlin mokoma näköjään toimii ja maistuu perunalle. Onneksi lapset söivät suikalekastikkeen kanssa, ihan hyvin sitäpaitsi. Itsellä ei vaan tehnyt enää yhtään mieli mitään.




Välipalana torttutaikinasta ja luumurahkasta tehtyjä makeita pasteijoita. Uunissa rahkat levisivät ympäri peltiä ja leivosten sisälle ei jäänyt juuri mitään. Täytin niillä mahan, kun ruokaa ei tehnyt mieli. Huuhtelin vähän liian kuumalla glögillä alas. Sen jälkeen olikin tosi energinen olo, voitaikinaa maha täynnä ja palanut kitalaki.

Iltapäivän aikana yksi sun toinen keksi mitä mielenkiintosempia äidinärsyttämistapoja. Kai ne huomasivat, että olin jo valmiiksi vähän hermona, helposti ärsytettävä. Hyvä äiti -pisteet laskivat ihan välittömästi nollaan kun tokaisin kolmevuotiaan olevan idiootti. Taisin itse olla, mutta toinen oli kiskomassa kolmatta kertaa puhtaita petivaatteita pitkin lastenhuoneen lattiaa. Pyykkiä pesin kuitenkin kolme koneellista, kaikki välikausivaatteet. Äkäsenä pitäisi keskustella ainoastaan pyykkikorin kanssa, sen kanssa edes sujuu.

Vähän ennen isin kotiintuloa mökötin sängyssä puhlimen kanssa muka ihan loppuunkuluneena ja lapset yksi toisensa perään kömpivät kainaloon. Viisivuotiaan mielestä "äiti oot ollu vähän äkänen tänään, mutta saat kyllä anteeksi" ja perään silitys poskelle. Sulin, sovittiin muidenkin kanssa ja oltiin taas kavereita.

Onneksi ilta meni paljon paremmin. Kanankoivet ja riisi eivät haisseet pahalle ja maistuivatkin hyviltä. Vähän ulkoilua, pikainen kaupassa käynti ja iltapalat naamaan. Loppukuun asukas tuli tänään, miehet menivät saunaan ja minä nukutan lapset. Loppujen lopuksi ihan hyvä päivä tai ainakin ilta. Huomisesta tulee ihan varmasti vielä parempi, kerhopäivä ja illalla mun omaa vapaa-aikaa.

8.11.2016

Istun sängyllä ja kuuntelen äänikirjana Avioliittosimulaattoria Bookbeatista, olen nauranut monta kertaa ääneen. On ihan parasta nauraa ääneen, kun kuuntelee kirjaa. Ja kun kuuntelee napit korvissa, muut saavat pyöritellä silmiään kun tyytyväisenä hymisen itekseen. Älyttömän hyvä sovellus! Kuuntelen kirjoja pyykkiä laittaessa tai lenkillä ja luen illalla sängyssä ilman valoa.

Eilen tuntui ihan keväältä, lunta maassa ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Illalla alkoi rankaa lumisade ja tänään on pyryttänyt puoli päivää vaakatasossa. Tein tänään lumitöitä aamulla ja lumitöitä illalla, pitkästä aikaa. Ja nyt kun täällä on yli puolen säären lunta, tuntuu kuin joulu olisi ihan kohta.

Haluaisin meille joulumaton. Olen etsinyt sopivaa ja sopivan hintaista, mutta vielä se ei ole tullut vastaan. Koko tunnelma talossa muttuisi heti erilaiseksi, jos saisin keskelle olohuonetta ison, punasävyisen, kuviollisen maton. Jouluverhoista en niin välitä.





Naapurin Ainolle kiitos valovinkistä ja Elisalle Bookbeat-vinkistä!

7.11.2016

Ihanaa marraskuista aamupäivää! Me ollaan Avan kanssa mööbleerattu täällä koko aamu, siis siirrelty huonekaluja ees ja taas. Meille tulee loppukuuksi yksi pää lisää tähän talouteen ja ajattelin, että sille tarvitsee järkätä oma huone. En tiedä kumman takia, minun vai hänen. Ehkä enemmän minun, en jaksa katella ketään asumassa olohuoneessa tai lastenhuoneen lattialla kolmea viikkoa.

Kahdesti viikossa viedään kolme vanhinta seurakunnan kerhoon aamupäiväksi ja touhutaan Avan kanssa kahdestaan. Aika usein syödään pitkään aamupalaa ja ollaan vaan, ehkä laitetaan vähän pyykkejä. Joskus käydään kirppiksellä tai kaupoilla, istutaan toisten kerhomammojen kanssa kahvilassa tai reippaillaan lenkillä.




Varmaan sanomattakin selvää, että nämä aamupäivät kaksin tämän mimmin kanssa ovat mun arjen suuri helpotus ja nautitaan niistä kaikki. Kerholaiset ovat myös oikein tyytyväisiä järjestelyyn. Yleensä kaikki menevät reippaasti kerhoon ja ovat hyväntuulisia hakiessa. Ava on yleensä ihan innoissaan kun saa rauhassa leikkiä kotona, ihan mitä itse haluaa. Eikä kukaan isompi ole sanomassa, että älä koske siihen, älä mene sinne.

Vielä muutama viikko sitten neiti ilmoitti kaikille olevansa meidän vauva, mutta nyt vauvaksi kutsuminen on jo ihan kiellettyä. Hän on kuulemma tyttö, välillä iso ja välillä pieni. Omatoiminen kaveri, joka on oppinut myös kiukuttelemaan. Haluaisi valita, päättää ja tehdä kaiken itse. Tai ainakin yrittää, ennen kuin kukaan saa auttaa. Tuntuu hassulta, että meidän pienin on lähempänä kahta kuin yhtä vuotta. Aivan ihana Ava, joka usein saa muutkin niin hyvälle tuulelle <3

2.11.2016

Selvittiin tänään pitkästä aikaa heti aamulla ulos. Laitoin ruoan uuniin ja mentiin pihalle ihmettelemään minimaalista lumipeitettä, jonka maa oli saanut. Lunta ripottelee tuolla hiljakseen edelleen, mutta mitään suuria kinoksia ei kai ole odotettavissakaan. Pakkasta on kyllä luvattu ainakin koko loppuviikoksi, että ehkä me saadaan ainakin vähän valkoista valoa tähän pimeään syksyyn.

Lapset on ihan hellyyttävän onnessaan pienestäkin lumimäärästä. Pulkat ja lumilapiot oli kaivettu eilen jo isin kanssa esiin. Saa nähdä kuinka moni niistä on ehjä vielä kun oikea talvi joskus alkaa.


Oulalla on käytössä Edvinin viimevuotinen H&M toppapuku. Meillä on ollut ketjun pukuja aiemminkin ja olen todennut ne hinta-laatu-suhteeltaan oikein toimiviksi. Tuokin, yhden talven jo ahkerasti pidetty on vielä ihan muhkean tuntuinen, eikä edes polvista puhkikulunut. Pipo Fredriksonin, hanskat Jonathan ja kengät Reiman.


Edvinillä Jonathan sport -toppahousut ja Ebben toppatakki, jonka löysin uutena tai ainakin ihan käyttämättömän näköisenä kirppikseltä. Mietin pitkään haalarin ja kaksiosaisen välillä, mutta kun sopivat housut löytyi jo varstosta, päädyin ostamaan niihin takin. Takki on onneksi melko pitkä malli ja housuissa on korkea vyötärö ja henkselit, joten toivottavasti lumi pysyy vaatteiden ulkopuolella. Pipo on Fredriksonin, raidalliset hanskat Everestin ja kengät Vikingin.

Bean housut, mutta myös takki, on Jonathan sport -mallistosta. Viime kevään alennusmyynneistä bongatut. Toimiviksi todettuja vaatteita, joiden kuosit ja mallit ovat joka vuosi hypänneet yhden askeleen eteenpäin. Tietysti ne ovat makuasioita ja joku vuosi on omasta mielestäni ollut vähän takapakkiakin. Mutta hintansa väärtejä, sanoisin. Bean pipo on tytön itse itselleen valitsema, muistaakseni Tokmannilta pari vuotta sitten. Hanskat myös Jonathanin ja kengät Paxin.




Avalle ostin keväällä täksi talveksi uuden haalarin. Reilusti pinkin, ettei aina tarvitse kulkea sinisissä ja vihreissä poikien jäljiltä. Puku on Reiman ja ihana! Luulin ostavani superreilun kokoisen 92 senttisen, mutta ihan sopivalta tuo vaikuttaa. Sen verran kuitenkin tilaa, että mahtuu varmasti koko talven. Jalassa Avalla on Kuomat, pipo viimevuotinen Fredrikson ja hanskat Jonathanin.

Omakotitalossa pihalla ulkoilu on vähän semmoista, että lapset touhuaa omiaan ja itelle löytyy aina jotain puuhaa. Tänään keräilin hiekkaleluja ympäri pihaa, ettei kovin moni jäisi lumen alle koko talveksi. Virittelin puukasan päällä olevan pressun kunnolla kiinni, raahasin uima-altaan lopultakin sisälle sulamaan ja kuivumaan. Haravoin loppuja lehtiä kasoihin, vien kuivuneet kukka-amppelit lehtikompostilaatikkoon ja ruukut pihavarastoon.

Saatiin sattumalta ruokaseuraksi naapurista kaksi ihanaa pellavapäistä tyttöä ja niiden äiti. Hetki sitten vieraat lähtivät kotiin ja me pötkötellään porukalla. Toivotaan, että huomenna olisi jo enemmän lunta. Ihania syksyisiä pakkaspäiviä sinullekin!

1.11.2016

Marraskuun ensimmäinen ja pakkasta. Heti aamulla oli niin kaunista ulkona, vaikka meillä ei ole lunta vielä näkynytkään. Auton kesärenkaat taitavat saada tänään äkkilähdön varastoon. Eilen sain naisteniltaan mieheltä vain neljä viestiä, joissa käskettiin ajamaan varovasti kotiin. Tänään mulla vaihtui mieli siihen asentoon, että on ihanaa kun tulee talvi!

Ajattelin viimeviikolla kuvata kaikki arkiruoat ja tehdä niistä postauksen. Arvaa muistinko? Joo muistin siinä vaiheessa kun lautanen oli jo tyhjä. Mutta sain silti muutaman ruoan kuvattua.

Kai jokaisesta välillä tuntuu, että syödään vaan niitä samoja ruokia aina. Joskus ruoanlaitto on ihan pakkopullaa. Varsinkin silloin kun se pitäisi jo olla pöydässä, neljä nälkäistä vinkuu jaloissa ja samalla pitää yrittää äkkiä keksiä jotain tosi monipuolista ja ravitsevaa. Onneksi meidän lapset tykkää nuudelista ja kasviswokista, enkä yritä väittää ettei meillä koskaan syötäisi nakkeja ja ranskalaisia...


Makaroni varmaan jokaisen lapsiperheen perusruoka-aine. Ollaan vaihdettu ehkä vuosi sitten kokonaan täysjyvään, eikä ole tullut valituksia. Lasagnetteen sopii ihan älyttömän hyvin porkkanaraaste. Siis sinne makaronin ja tomaattisen jauhelihakastikkeen sekaan, ennen kuin koko systeemi juustoraasteineen laitetaan uuniin. Samalla saa syötettyä lapsille huomaamatta vähän kasviksia.


Tämä ei oo meillä lasten lempparia, mutta yksi mun suosikeista. Kasvissosekeittoa teen vaan väkisin aina välillä ja elättelen toiveita, että se joskus alkaa maistua. Perunarieskat sen sijaan uppoaa lapsiinkin. Se on myös näppärä tapa käyttää yli jäänyt perunamuusi. Nämä tein ruisjauhoon, siksi aika tummia.


Keitot on tietysti niitä perusruokia, mitä on helppo tehdä kerralla paljon. Välillä vaan vaihtelee jauhelihaa, kanaa, nakkeja, kalaa... Teen aika usein keitot ihan alusta asti, mutta joskus turvaudun pakastealtaan valmiisiin peruna ja keittojuurekset -pusseihin. Silloin tämän voi melkein laskea jo pikaruoaksi, vaikka ihan tavallista terveellistä onkin.


Yksi lasten lemppareista, pyttipannu. Perunat, makkarat ja sipulit kuutioiksi, paistetaan pannulla oliiviöljyssä, maustetaan suolalla. Salaattia teen kyllä liian harvoin, siis ihan kunnolla pilkottua salaattia. Kyllä joka ruoan kanssa jotain kasviksia on tarjolla, mutta salaattia ehkä kerran viikossa. Sitten kun teen, niin sitten sitä syödään kyllä pari päivää, mutta olishan tuore aina parempaa.


Pastat  toimivat meillä vähän samaan tapaan keiton kanssa, ja kiusaukset myös. Vaihdellaan vaan kanaa, kalaa ja lihaa makaronin seuraksi. Tässä versiossa kinkkusuikaleita. Ja vieressä tyypillinen versio arkisalaatista...

Suosin myös aika paljon uuniruokia, kiusauksia ja laatikoita. Tähän ei sattunut muita kuin lasagnette. Toivottavasti joku sai jonkun vinkin arkiruokien laittoon. Minä otan myös mielellään ideoita vastaan! Kommentoipa teidän arjen pelastus tai lasten lemppariruoka.