1.12.2017

Joulukuun ensimmäinen päivä ja perjantai. Yöllä oli satanut taas lunta. Kellon on reippaasti yli yksitoista ja istun edelleen aamupalapöydässä, juon teetä ja syön pähkinöitä. Lapset ovat saaneet eilen askarrellun joulukalenterin ensimmäisestä pussista suklaata. On katsottu yhdessä yle areenasta molemmista lasten joulukalenteriohjelmista ensimmäinen osa, siitä uudesta ja vanhasta tonttu Toljanterista, joka näkyy siellä myös. Ihana arkiaamu, eskarilaisella vapaapäivä päiväkodin koulutuspäivän takia.

Ollaan käyty nyt jo monena vuonna peräkkäin joulun alla Helsingin keskustassa lasten kanssa katselemassa jouluikkunoita ja -valoja. Yleensä ollaan menty Tuomaan markkinoiden aikaan ja viikonloppuna, mutta nyt ajateltiin, että arki-iltapäivänä olisi ehkä vähän väljempää. Toisaalta ihmisvilinä kuuluu keskustan tunnelmaan, mutta ainakin lapset saivat rauhassa tuijotella Stockan ikkunassa, kun tungosta ei ollut.

Meillä olikin tosi mukava iltapäivä tihkusateesta ja muutenkin masentavan harmaasta säästä huolimatta. Lapset olivat innoissaan ja älyttömän reippaita koko reissun ajan. Vauva nukkui tyytyväisenä vaunuissa, paitsi mäkkärissä ruokatauon aikana senkin piti tietysti saada evästä.






Mahat täynnä hampurilaisia jatkettiin vielä matkaa Senaatintorille, jossa oli lauantaina avautuvien Tuomaan markkinoiden valmistelut käynnissä. Pimeässä jouluvalot pääsivät oikeuksiinsa ja sadekin loppui. Lapset juoksivat Tuomiokirkon portaita edestakaisin ja ihmettelivät valtavan kokoista torille pystytettyä joulukuusta. Tätä perinnettä vaalitaan varmasti jatkossakin, kaupungin joulunodotuksessa on silti sitä jotain.




14.11.2017

Nyt meillä on se! Ihan jonkun aikaa sitä mietittiin, pohdittiin ja suunniteltiin. Ja lopulta saatiin aikaiseksi se hankkia. Musta, nätti pönttöuuni olohuoneeseen.

Meillä oli ennen tulisijaa pelkkä sähkölämmitys ja jo taloa ostaessa mietittiin lämmityskuvioita. Tuohon ratkaisuun päädyttiin myös esteettisistä syistä. Onhan takka tosi kodikas. Pohjatyöt takkaa varten tähän taloon oli tehty jo rakennusvaiheessa, vain pieni korotusosa piti tehdä lisäksi. Mitään valtavan kokoista uunia tätä reilun sadan neliön lämmittämistä varten ei kannattanut muurauttaa ja siksi valittiin pönttöuuniin, joka kokoonsa suhteutettuna varaa hyvin lämpöä.

Pohjanmaan tiilirakenteelta tuli ensin kaikki uunin osat, kuoret ja tiilet sun muut. Ja ehkä viikkoa myöhemmin muurari kokoamaan sen. Hormia odoteltiinkin sitten vähän kauemmin, mutta kuusi viikkoa myöhemmin sekin saatiin paikoilleen. Vielä siitä puuttuu luukun eteen lattialle tuleva eduspelti tai -lasi, ei olla edes päätetty kumpi.

Nyt on sitten reilun viikon verran taisteltu ja lopulta alkaa näyttää siltä, että se ehkä pelittää. Vetää oikeaan suuntaan myös silloin, kun siinä ei polteta mitään. Enää täällä ei haise jatkuvasti savulta, ihanaa.



Viikko on alkanut jotenkin leppoisasti. Eilen illalla saatiin Valden kanssa naapuruston naiset vieraiksi, kun Hannu lähti neljän isoimman kanssa kyläilemään muualle. Niistä illoista saa aina virtaa arkeen ihan uudella tavalla.

Paljon vaikuttaa myös se, että vauva tuntuu muuttuvan koko ajan tyytyväisemmäksi. Nyt kun se on alkanut myös hymyilemään, tuntuu, että myös itse saa vauvan kanssa kommunikoinnista jotain takaisin. Myös isommat ovat ihan uudellat tavalla innostuneet juttelemaan Valdelle.




Ensi viikonloppuna olen lasten kanssa keskenään kotona, kun Hannu lähtee sukunsa miesten kanssa mökkireissulle. Mutta huomenna menen ihan yksin pilatestunnille. Ensimmäistä kertaa ilman vauvaa johonkin muualle kuin lähikauppaan.

6.11.2017

Eilen vietettiin ristiäisiä meillä kotona. Saatiin sukulaisia ja kummit juhlimaan meidän pienintä rakasta. Vauva sai nimekseen Valde Alvar. Etunimi tulee suoraan suvusta, isänsä äidin isältä ja toinen nimi vain kuulosti mukavalta siihen perään.





Olin leiponut monen viikon aikana pikkuhiljaa tarjottavia pakastimeen. Olin varautunut tekemään kakut ja pullat itse, mutta sitten myös kummit ja mummot ilmestyivät leipomuksineen. Ja lopulta syötävää oli tosi paljon. Ison osan astioista, esimerkiksi tarjoilulautaset ja kahvikupit, olin vuokrannut ja hakenut edellisenä päivänä. Aion tehdä niin jatkossakin, helppo tapa saada yhteensopivat astiat juhliin, eikä edes kallista. Erityiskiitokset kaikille tarjottavia tuoneille ja keittiössä hääränneille!

Mun leipomukset on nykyään kaikki semmoisia päästä heitettyjä, joten ohjeita en oikein voi jakaa. Aika harvoin maltan tehdä samanlaista kakkua montaa kertaa, pakko kokeilla aina jotain uusia. Joskus lopputulos hyvin ja joskus vähemmän hyvin onnistunut. Ainakin eilen kakut tekivät kauppansa, vaikka saatiin me toki tänään vielä aamupalalla niitä loppuja maistella.





2.11.2017

Kuukauden päästä on jo avattu kaksi luukkua joulukalenterista. Äkkiä on mennyt syksy, toivotaan että pimeä aika menee yhtä nopeasti ja kohta on jo kevät.

Vastoin kaikkia odotuksia osa ensilumesta on edelleen maassa. Muutamana päivänä tihutti vettä, mutta sen jälkeen on taas saatu nauttia ihanista pakkaspäivistä. Tänään oli ihan älyttömän kaunis ilma. Vein aamulla eskarilaisen ja kerholaiset, tultiin Valden kanssa kotiin syömään rauhassa aamupala ja lähdettiin lenkille. Kamerankin nappasin mukaan.

Vauvalle sai laittaa monta kerrosta vaatetta, villaa ja toppaa paksun makuupussin sisään. Hyvin tarkeni vaunuissa nukkua. Kotiin tullessa kaivoin kaikkien kerrosten alta lämpöisen pienen pojan.






Kierreltiin vanhan tiilitehtaan ja tulitikkutehtaan alueella. Välillä pysähdyttiin kuvaamaan kuurankukkia. Pakkasen kohmettamat kasvit ja matalalta paistava aurinko tekivät koko ympäristöstä jotenkin satumaisen. Sitä auringonpaisteen lämpöä kasvoilla ei silti voi tallentaa mihinkään kuvaan.

Tämä loppuviikko menee tiivisti ristiäisvalmisteluiden parissa. Leipomuksia olen jo tehnyt pakastimeen pikkuhiljaa ja muutenkin alkaa olla ihan hyvällä mallilla. Sunnuntaina on sitten Valden ensimmäinen juhla.

27.10.2017

Toissayönä satoi lumi maahan. Lapset ovat onnessaan, omasta mielipiteestä en ole ihan varma. Onhan tuolla älyttömän kaunista ja valoisaa, mutta myös tosi märkää. Ehdottomasti joka tapauksessa parempi tämä kun kurakelit.


Tänään oli jotenkin hidas aamu. Pötköteltiin sängyssä siihen asti, että oli pakko lähteä pukemaan ja viemään Bea eskariin. Kun tultiin takaisin kotiin, saatiin naapurin Inga vauvan kanssa aamupalaseuraksi. Edvin ja Oula eivät malttaneet heti edes sisälle, vaan jäivät heti ulos leikkimään. Lupasin iltapäivällä kaivaa varastosta monot ja sukset pojille. Täytyy kohta lähteä laatikoita penkomaan.



Eilen olin naistenillassa, jonka aiheena oli myötätuntoa ja voimavaroja arkeen. Oli varmasti jokaiseen elämäntilanteeseen sopiva luento, johon sisältyi pieniä harjoituksia ja keskustelua. Mukana oli paljon eri ikäisiä naisia ja varmaan 15 vauvaa. Meidän pieni oli vähän kärttyinen, mutta rauhottui lopulta kuitenkin syliin.

Yhtenä tehtävänä aloitettiin tekemään kiitollisuuspäiväkirjaa, kerran viikossa kymmenen viikon ajan. Kirjoitin ensimmäisenä olevani kiitollinen siitä, että arki isyysloman jälkeen on alkanut sujua. Ollaan pärjätty lasten kanssa keskenään yllättävänkin hyvin. Tietysti vauva tuo oman lisänsä arkiaamuihin ja -iltapäiviin, kun pitää eskarilaista kuskailla, mutta pärjätty on.


Yritän muistaa jatkaa kiitollisuuspäiväkirjan pitämistä, jos en säännöllisesti, niin ainakin epäsäännöllisesti. Nyt elämä tuntuu ihan mukavalta, ainakin jokaisen edes suht hyvin nukutun yön jälkeen. Mutta ehkä pistän itseni miettimään kiitollisuuden aiheita erityisesti silloin, kun arki tuntuu erityisen haastavalta. Niitäkin päiviä varmasti vielä tulee.

Nyt kuitenkin niitä monoja etsimään... Ainakin vielä tänään aion nauttia lumen mukanaan tuomasta valoisuudesta ja seurata lasten riemua lumihangessa möyriessä!

16.10.2017

Syyslomaviikko alkoi tänään, Hannun isyyslomaviikkojen jatkoksi. Ekarilaisen syysloma alkoi tosin jo viime viikolla, tiistaina haettiin kesken päivän kotiin. Sen jälkeen nousi neljänä peräkkäisenä iltapäivänä ja yöllä lämpö. Viimeyönä se sahaava kuumeilu alkoi minullakin, luultavasti hartiajumeista johtuvan päänsäryn kaveriksi. Pitkästä aikaa myös vauva valvotti. Voitte kuvitella, että tänään on ollut pirteä olo.

Eilen vointi oli kuitenkin vielä ihan hyvä, meillä kaikilla. Päätettiin lähteä retkelle Korkeasaareen ja saatiin tosi lyhyellä varotusajalla ystäväperhe kaveriksi. Lapset olivat onnessaan ja tosi reippaasti jaksoivat kävellen kierrellä ympäri saarta.




Toisin kuin kesähelteillä, nyt viileämmällä kelillä kissalaaksossa kävi kuhina. Satuttiin paikalle vielä sopivasti tiikerien ruokinta-aikaan. Siellä ne kiskoivat pupuja parempiin suihin, vähän karun näköistä kieltämättä. Kuultiin myös mahtavat urosleijonan karjaisut ja nähtiin leopardien loikkivan puunrungolta toiselle.





Ulkona oli eilen tosi kaunista, mutta myös kylmää. Vaikka kaikilla oli reippaasti vaatetta päällä, oli välillä mukava käydä sisätiloissakin ihmettelemässä pienempiä eläimiä ja syömässä eväitä. Africasiassa ja Amazoniassa lämmiteltyä oli mukava palata taas haistelemaan raikasta suomalaista syysilmaa.






Meidän harmiksi sekä karhut, että apinat olivat paenneet sisätiloihin. Ulkoaitauksissa riitti onneksi lapsille nähtävää. Lemppareita kissapetojen lisäksi taisi olla tarhoissaan löntystelevät kamelit ja visentit. Niistä jäi kyllä kuvat ottamatta, taisin keskittyä enemmän jutustelemiseen niiden aitausten reunalla.

Kaikenkaikkiaan tosi hyvin onnistunut retkipäivä. Vauva nukkui koko reissun yhtä syöntitaukoa lukuunottamatta. Ulkoilmassa uni maistui. Reippaille retkeilijöille luvattiin käydä kotimatkalla mäkkärissä. Voi olla että kokis hiilihappoineen ja koko päivän nukkuminen vaikutti Valden viimeyöhön. Toivotaan ensi yöstä parempaa.

Hauskoja syksyisiä retkipäiviä teillekin!

9.10.2017

Saatiin syyskuun 29. päivän aamuna helpon synnytyksen jälkeen meidän perheeseen viides terve lapsi, kolmas poika. Meidän rakas Valde, josta isommat sisaruksetkin niin valtavasti tykkää. Vauva on ollut pääosin tosi tyytyväinen ja neljää ensimmäistä yötä lukuunottamatta antanut äitin ja isinkin nukkua.

Kymmenen päivää nyt on opeteltu tätä uutta vauva-arkea. Helpolta on vielä tuntunut, kahden aikuisen pyörittämänä tämä on jopa leppoista. Murehditaan vasta parin viikon päästä sitä, ettei isyysloma kestä ikuisesti.

Tänään napsin muutaman kuvan Valdesta. Ensin yritin saada ilman vaatteita, niin että kaikki vastasyntyneen kurtut näkyisivät, mutta poika ei ollut oikeen yhteistyökykyinen siihen hommaan. Vaatteet päällä on kaikki paremmin. Aivan rakas mutrusuu, pehmoposki.