16.10.2017

Syyslomaviikko alkoi tänään, Hannun isyyslomaviikkojen jatkoksi. Ekarilaisen syysloma alkoi tosin jo viime viikolla, tiistaina haettiin kesken päivän kotiin. Sen jälkeen nousi neljänä peräkkäisenä iltapäivänä ja yöllä lämpö. Viimeyönä se sahaava kuumeilu alkoi minullakin, luultavasti hartiajumeista johtuvan päänsäryn kaveriksi. Pitkästä aikaa myös vauva valvotti. Voitte kuvitella, että tänään on ollut pirteä olo.

Eilen vointi oli kuitenkin vielä ihan hyvä, meillä kaikilla. Päätettiin lähteä retkelle Korkeasaareen ja saatiin tosi lyhyellä varotusajalla ystäväperhe kaveriksi. Lapset olivat onnessaan ja tosi reippaasti jaksoivat kävellen kierrellä ympäri saarta.




Toisin kuin kesähelteillä, nyt viileämmällä kelillä kissalaaksossa kävi kuhina. Satuttiin paikalle vielä sopivasti tiikerien ruokinta-aikaan. Siellä ne kiskoivat pupuja parempiin suihin, vähän karun näköistä kieltämättä. Kuultiin myös mahtavat urosleijonan karjaisut ja nähtiin leopardien loikkivan puunrungolta toiselle.





Ulkona oli eilen tosi kaunista, mutta myös kylmää. Vaikka kaikilla oli reippaasti vaatetta päällä, oli välillä mukava käydä sisätiloissakin ihmettelemässä pienempiä eläimiä ja syömässä eväitä. Africasiassa ja Amazoniassa lämmiteltyä oli mukava palata taas haistelemaan raikasta suomalaista syysilmaa.






Meidän harmiksi sekä karhut, että apinat olivat paenneet sisätiloihin. Ulkoaitauksissa riitti onneksi lapsille nähtävää. Lemppareita kissapetojen lisäksi taisi olla tarhoissaan löntystelevät kamelit ja visentit. Niistä jäi kyllä kuvat ottamatta, taisin keskittyä enemmän jutustelemiseen niiden aitausten reunalla.

Kaikenkaikkiaan tosi hyvin onnistunut retkipäivä. Vauva nukkui koko reissun yhtä syöntitaukoa lukuunottamatta. Ulkoilmassa uni maistui. Reippaille retkeilijöille luvattiin käydä kotimatkalla mäkkärissä. Voi olla että kokis hiilihappoineen ja koko päivän nukkuminen vaikutti Valden viimeyöhön. Toivotaan ensi yöstä parempaa.

Hauskoja syksyisiä retkipäiviä teillekin!

9.10.2017

Saatiin syyskuun 29. päivän aamuna helpon synnytyksen jälkeen meidän perheeseen viides terve lapsi, kolmas poika. Meidän rakas Valde, josta isommat sisaruksetkin niin valtavasti tykkää. Vauva on ollut pääosin tosi tyytyväinen ja neljää ensimmäistä yötä lukuunottamatta antanut äitin ja isinkin nukkua.

Kymmenen päivää nyt on opeteltu tätä uutta vauva-arkea. Helpolta on vielä tuntunut, kahden aikuisen pyörittämänä tämä on jopa leppoista. Murehditaan vasta parin viikon päästä sitä, ettei isyysloma kestä ikuisesti.

Tänään napsin muutaman kuvan Valdesta. Ensin yritin saada ilman vaatteita, niin että kaikki vastasyntyneen kurtut näkyisivät, mutta poika ei ollut oikeen yhteistyökykyinen siihen hommaan. Vaatteet päällä on kaikki paremmin. Aivan rakas mutrusuu, pehmoposki.







1.9.2017

Kesä meni ja arki alkoi. Ihana kesä sitäpaitsi olikin. Ilmojen puolesta ei ehkä kaikista paras, mutta muuten. Oltiin melkein koko kesä pitkästä aikaa lomalla molemmat. Eikä niin, kuin olisi ollut meille tavallisempaa: lennosta vaihto keväällä, kun koulu loppuu ja sama taas syksyllä, kun koulu alkaa. Kävin tekemässä muutaman kiireisimmän viikon töitä, mutta muuten en vilkaissutkaan työpaikalle päin.

Tehtiin pienempiä ja isompia reissuja. Enimmäkseen reissattiin kotimaassa lasten kanssa, mutta käytiin kesän alkajaisiksi myös ihan kahdestaan viikon reissu Kroatiassa, Dubrovnikissa. Suunilleen kaikki hommat kotona, mitä kesän aikana piti tehdä, on joko tekemättä tai laitettu alkuun parin viime viikon aikana. En jaksa stressata.


Arki on tänä syksynä vähän erilaista, kuin meillä koskaan aiemmin. Bea aloitti eskarin ja jouluun asti sekä viedään, että haetaan joka päivä. Joulun jälkeen täällä saa puolipäiväiset alkaa kulkea itse kävellen. Sitten ainakin hakemiset saa jäädä. Vieminen on tuntunut paljon helpommalta. Kolme muuta kuskaan joka tapauksessa ainakin kahtena aamuna samaan aikaan kirkolle kerhoon ja eskarilainen menee siinä sivussa. Hakemiset on vähän ärsyttävästi tunnin välein. Mutta eskari on alkanut hienosti, serkkutyttö on samassa ryhmässä tuttuna tukena ja turvana.

Tänään ei ollut kerhopäivää ja suunnattiin heti aamulla metsään kolmen pienen kanssa. Erityisesti minua vaivanneesta flunssasta huolimatta oli mukava haistella raitista ilmaa. Onneksi kellään ei ole ollut kuumetta. Alkaa tuntua syksyltä, vaikka ihan vihreää on vielä puissakin, joku keltainen lehti ehkä siellä täällä. Lapset napsi muutamia pensaasta löytyneitä vattuja, viimeisiä mustikoita ja vielä vähän raakoja puolukoita.




Aletaan pikkuhiljaa valmistautua myös vauvan tuloon, luultavasti ja toivottavasti syyskuun aikana hän päättää syntyä tähän maailmaan. Tähän asti on tuntunut, että vielä on helpompaa, kun vauva on mahassa ja huollettavina on vain isompia lapsia. Mutta pikkuhiljaa alkaa kääntyä ajatukset siihen suuntaan, että olisi helpompi olla kun pieni jo syntyisi. Kaikenkaikkiaan olen saanut olla tyytyväinen tosi helppoon odotusaikaan.

Ensimmäistä kertaa jännitän vähän, miten mustasukkainen edellinen pienin mahtaa olla. Ava on ihan jonkun verran äiti tyttö, istuu mielellään sylissä ja tulee kainaloon aina kun pötköttelen. Toisaalta tosi iso, reipas ja innokas kerholainen. Onneksi yli 2,5-vuotias osaa jo kaikki perushommat itse: pukee ja syö, puhua pulputtaa ja pääsee muiden leikkeihin mukaan.


Syksyssä harmittaa tänä vuonna ainoastaan se, että melkein parhaat juoksuilmat menee hukkaan. Enää en tämän mahan kanssa ota montaa juoksuaskelta, eikä tuota mun kävelyäkään enää lenkkeilyksi sanota. Mutta viimeistään keväällä ravaan taas pitkin teitä ja polkuja.

8.2.2017

Ihan hetki sitten riisuttiin eteiseen kaikki ulkovaatteet läjään. Siellä ne odottaa, että ripustelisin paikoilleen ja kuivumaan. Käytiin pulkkamäessä lasten kanssa ja jatkettiin ulkoilua vielä omalla pihalla. Tämä on taas niitä päiviä kun voisin vaan hehkuttaa, miten ihana auringonpaiste tuolla ulkona on! Sisällä ollessa tekisi mieli pestä pestä ikkunat, mutta se saa vielä hetken odottaa. Sisäpuolelta pyyhin aamulla, mutta perusteellinen pesu taitaa olla ajankohtainen sitten, kun on vähän lämpimämpää. Aurinko kyllä lämmittää jo niin, että räystäältä valuu vesi, mutta pakkasta tuolla silti vielä riittää.

Nyt kaikilla lapsilla on sellainen hyvä ulkoiluvaihe, tai oikeastaan ollut koko talven. Muutama kerta on ollut sellainen, että ensimmäinen tulee jo sisälle kun saa viimesen ulos ovesta, mutta pääosin ovat viihtyneet tosi hyvin pihalla, myös keskenään. Varsinkin kolmevuotiaan ulkoiluintoa olen välillä ihmetellyt. Oula on jotenkin erityisesti tänä talvena tajunnut talven olevan sittenkin ihan hyvä juttu. Luistelusta poika on ihan onnessaan, pulkkamäessäkin tänään nauroi monta kertaa ääneen.





Ilmassa on jo kevättä ja mielessä myös. Eilen illalla ja tänään aamulla on pyörinyt uusia sisustusideoita mielessä. Pitäisi päättää, millainen takka halutaan ja löytää sille tekijä. Meidän makuuhuoneelle olisi aika tehdä jotain, sitä ei ole juuri sisustettu mitenkään. Uusista keittiön kaappien ovista haaveilen ja lattiakin keittiöön pitäisi jossain välissä varmaan laittaa uusiksi. Onko jollain kokemuksia kolikkomatosta keittiössä? Kai se on tämä valon määrä, mikä laittaa ajattelemaan kaiken uusiksi.


Meidän vauva täyttää ensi viikolla kaksi. Tänään päätettiin yhteistuumin heittää tutit takaovesta oravavauvoille. Oon pohtinut sitä jo jonkun aikaa, mutta en saanut aikaiseksi. Avalle ei viimeaikoina ole enää yksi kappale noita riittänyt, vaan tyyppi on alkanut nukkumaan yksi tutti suussa ja vähintään yhdet molemmissa käsissä. Nyt meni iso tyttö päiväunille ilman, tosin ei ilman huutoa. Toivon hartaasti, että tämä menee kohtuu kivuttomasti. Joskus se on pakko kuitenkin.

Nyt taidan alkaa välipalaa miettimään ja sen jälkeen suuntaan niiden tavallisten pyykkikasojen kimppuun. Aurinkoisia pakkaspäiviä sinnekin!

28.1.2017

Nyt jotain muuta kun auringon ihastelua. Ulkona on niin jäistä, märkää ja masentavan harmaata. Aion pysyä tänään tiukasti sisätiloissa, vaikka ulkoilu varmaan tekisikin päälle hyvää.

Bongasin viikolla jostain lehdestä ruokaohjeen, jonka laitoin mieleen. En ole ennen ajatellutkaan, että kanaa ja riisiä voisi valmistaa uunissa yhtäaikaa. Aina ennen on tehty riisi kattilassa ja kana uunissa tai pannulla. Laitettiin siis testiin, eikä varmasti viimeistä kertaa nähty tätä meidän ruokapöydässä. Niin helppo ja hyvänmakuinen ruoka tuli.



Samalla kun aamulla tein itselle leivät, sekoittelin oliiviöljyyn paprikajauhetta, currya, suolaa, valkopippuria ja cayennepippuria. Kaadoin öljymausteseoksen maustamattomien broilerin rintafileiden sekaan rasiaan ja pyörittelin niitä hetken haarukalla, ennen kun työnsin koko lootan takaisin jääkaappiin maustumaan.

Reilu tunti ennen ruoka-aikaa laitoin uunin lämpenemään 225 asteeseen. Levitin vuoan pohjalle riisiä noin 4dl ja vettä niin, että riisit reilusti peittyivät. Siihen päälle kaksi isoa sipulia renkaina ja niiden päälle marinoidut broilerit. Lopuksi päälle ripottelin vielä juustoraastetta. Sitten noin 50 minuutiksi uuniin. Välillä lisäsin muutaman kerran vettä, kun riisi tuntui kuivuvan vähän turhan paljon.



Kaikille maistui ruoka ja annos oli niin reilu, että syödään vielä illallakin. Tähän voisi joku kerta laittaa sekaan vaikka paprikaa tai tomaattia paloina, tulisi mausta taas vähän erilainen.

Nyt meidän lauantai jatkuu lasten kanssa kotona. Bea on naapurin tytön luona leikkimässä, Ava päiväunilla ja pojat leikeissään. Hannu lähti alkuviikosta kadonneen Olli Talosen etsintätalkoisiin mukaan. Pitäkää silmät auki, tällä hetkellä kuulemma Mäntsälän alueella erityisesti. Toivotaan, että poika löytyy! Voin vain kuvitella vanhempien huolen.

24.1.2017

Eilen illalla lupasin lapsille, että mennään tänään aamupäivällä retkelle läheisen kauppakeskuksen leikkipaikalle. Iso, ilmainen, ainakin alle kouluikäiselle sopiva leikkipaikka vartin ajomatkan päässä meiltä. Erityisesti sadepäivinä ihan superhyvä. Tänään on kyllä huippu ulkoilukelikin, mutta vielä ehditään.

Sovittiin ystävän kanssa treffit leikkipaikalle ja niin kaikki kahdeksan alle kuusivuotiasta naperoa saivat kuluttaa energiansa kiipeilemällä, pelailemalla ja rakentelemalla. Osalle taisi tulla ihan hyvä hikikin. Touhujen jälkeen käytiin ostamassa lisää hamahelmiä ja sen jälkeen suunnattiin koko konkkaronkka mäkkäriin evästämään.

Ihan onnistunut reissu, lapset varsinkin tykkäsivät. Nyt kaksi pienintä päiväunilla ja isommat taiteilevat uusista hamahelmistä kuvia. Välipalan jälkeen taidetaan mennä ulos. Siellä paistaa taas aurinko, tuntuu niin keväältä!





21.1.2017

Ihan huikea lauantai! Aamun aloitin pilatestunnilla ja sen jälkeen lounaalla hyvän ystävän kanssa. Kotiin palatessa toin lapsille ja vähän itsellekin lauantaikarkkeja, joiden maistelun jälkeen mentiin koko perhe ulos.

Näistä aurinkoisista pikkupakkasista on pakko nauttia kun niitä on. Toivottavasti saadaan vielä monta tällaista! Liukurilla pystyi laskemaan koko pihan läpi pieneltä nyppylältä. Lapset luistelivat ojan jäällä onnessaan. Kohta alkaa kevätaurinko tipauttelemaan pisamia naamalle. Kamera vaan tuli mieleen vasta auringon laskettua.

Kaksi lasten serkkua on leikkimässä illan meillä ja meno on varsin vauhdikasta, kotoista. Iltapalaksi leivoin mustikkapiirakan, jospa sillä saisi porukan lopulta rauhottumaan :D Ohje täältä.


ps. Nyt oon päässy hiihtämäänkin. Keskiviikkona lykin tämän talven ensimmäisen kympin ja nyt pakarat huutaa. Huomenna ehkä pakko päästä silti uudestaan.

17.1.2017

Keitin kahvin ihan vaan itselleni. Ava on päiväunilla, Bea kerhokaverinsa luona naapurissa leikkimässä ja pojat halusivat mennä keskenään ulos hiihtämään. Joudun kyllä välillä käydä auttamassa suksien siteitä kiinni ja auki ja sauvoja käteen, mutta muuten saan istua ihan rauhassa. Ihan rauhassa yksin juoda kahvia keskellä arkiviikkoa!

Päivä pyörähti käyntiin perhekerholla. Täällä saa kerran viikossa seurakunnan perhekerhossa ilmaisen aamupalan. On siellä toki muutenkin mukavaa, saa tavata tuttuja ja jutella muiden mammojen kanssa, lapsilla on eri lelut kuin kotona. Hannu tarvitsi töihin auton tänään, joten me reippailtiin pulkkien kanssa kilometrin matka kirkolle heti aamusta ja puolenpäivän aikaan takasin.



Huomenna pitää ilmoittaa syksyllä eskariin menijät. Siitä se sitten alkaa, jokapäiväinen kuskaaminen edestakaisin. Herätyskello pirisee joka aamu ja mihinkään kauas ei voi päivän aikana lähteä. Mutta Bea odottaa innolla ja pienellä jännityksellä jo nyt. Tuttuja kavereita varmasti tulee samaan ryhmään, joten eiköhän tuo ihan hyvin mene. Pojat jatkavat kerhossa, ehkä Avakin pääsee aloittamaan.

Mutta nautitaan nyt ensin tämä talvi. Ja kevät. Ja kesä. Sitten toivotaan, että syksykin on hyvä.

Nyt alan miettimään, että menisinkö illalla ennen pilatestuntia hiihtämään vähän liian pienillä monoilla vai lähtisinkö metsästämään jostain sopivan kokoisia monoja :P

13.1.2017

Perjantai, siivouspäivä ja pullapäivä. Pitkästä aikaa siivottiin koko talo kerralla, ihan huolella. Lomalla tuli vähän lintsattua siivoamisesta. Olohuoneen maton alla oli ihan järkyttävän paljon joulukuusesta varisseita neulasia. Nyt on nekin imurin pussissa.

Töistä tullessa Hannu toi meille palkinnoksi munkkeja. Munkinsyönnin jälkeen lähdettiin koko porukalla ulos. Kolasin koko pihan lumet yhteen kasaan ja tampattiin siitä sopiva liukurimäki lapsille omaan pihaan. Ihan loistokeli semmosen tekemiseen, lunta on tullut koko eilisillan ja tänään aamupäivän, mutta mittari näyttää asteen plussaa. Lumitöiden tekokin kävi siis ihan urheilusta, sen verran märkää ja painavaa työnneltävää tuo moska on.







Toivotaan, että tuo nyppylä viimeistään ensi viikolla jäätyy. Sitten pysyy ainakin koossa ja siitä saa huippuhyvät vauhdit. En laittais myöskään pahakseni, jos myös lumitöitä sais tehdä vielä lisää tänä talvena.

Nyt ruuan kimppuun. Illaksi saadaan vielä vieraita ja huomenna ei ole kiire mihinkään. Hauskaa viikonloppua sinullekin!

5.1.2017

Tästä torstaista tuli puolivahingossa varsinainen touhupäivä. Joskus vaan riittää virtaa, vaikka edellisenä päivänä olis ollut ihan kuolemanväsynyt.

Nukuttiin taas pitkään. Ensi viikolle rytmi pitää saada kääntymään, kun maanantaina alkaa lasten kerhot ja liikenteeseen on päästävä aikataulun mukaan. Onhan tämä toisaalta lepposta tämmönen löysä aikataulu ja kiireettömyys, mutta kyllä odotetaan kaikki jo kerhon alkua ja sen tuomaa arkirytmiä.

Lämpömittari on tänään näyttänyt yli kahtakymmentä miinusastetta, mutta mikä ihana auringonpaiste ulkona olikaan koko aamupäivän! Miten tuntuu, että aina joulun jälkeen alkaa paistaa aurinko ja kevät hiipii jo mieleen. Vaikka talvi on vielä edessä, ainakaan hiihtämään en ole vielä päässyt.



Bea halusi, ehkä auringonpaisteen houkuttelemana, ulos heti aamupalan jälkeen ja sai pienet kaverikseen. Tosin reppanat eivät varmaan mun vakuutteluista huolimatta tajunneet, kuinka kylmä siellä oikeasti oli. Pukemiseen ja riisumiseen taisi mennä enemmän aikaa kuin itse ulkoiluun, mutta saivatpahan hengitellä vähän pakkasilmaa.

Päätettiin siivota ennen ruokaa. Eilen illalla olin jo järjestellyt suunnilleen tavarat paikoilleen. Heitin petivaatteet pihalle tuuletuumaan ja laitoin imurin surisemaan. Lupasin reippaille siivoajille pullien leipomista palkinnoksi. Ennen ruokaa ehdittiin laittaa mun joululahjaksi saama yleiskone pyörittämään taikinaa, joka sai ruoan ajan paisua ulos kulhostaan.




Lapsethan tykkää ihan hulluna pullan leipomisesta, mä tykkään enemmän siitä syömisestä. On se leipominenkin ihan mukavaa, ehkä sitä tulee nyt enemmän tehtyä kun ei tarvitse käsin vaivata tai käydä erikseen konetta lainaan. Jälkien siivoamisesta en tykkää yhtään ja sen kiltisti hoiti töistä kotiin ehtinyt parempi puoliskoni.




Toivoin riittävän isolla kulholla varusteltua yleiskonetta. Meidän kokoiselle perheelle on jo ihan turha tehdä puolen litran pullataikinaa, sen syö yhdessä iltapäivässä. Parempi kun saa jotain myös pakastimeen, kun on alkanut kerta leipomaan. Mutta miksi se viimenen pellillinen aina palaa? Argh, siinä vaiheessa alan jo touhuamaan jotain muuta ja unohdan sen sinne. Ehkä joskus opin.

Ava ehti nukkua välissä päiväunet ulkona. Ihan lämpimänä heräsi peittojen alta sopivasti tuoreelle pullalle. Nyt taitaa olla jokaisella mahat täynnä ja aurinko on laskenut. Illalla säntään ite sählyvuorolle kuluttamaan loput energiat ja huomenna ajellaan mummalaan viettämään loppiaista.