25.12.2017

Joulu, eilen oli aatto. Kaikkea rauhallisesta harmoniasta hammasten kiristelyn kautta kiukutteluun, huutoon ja itkun kautta iloon taas. Ollaan vietetty toista kertaa keskenämme kotona joulu. Toisaalta helppoa ja mukavaa, saa tehdä kaiken omalla tavallaan, ostaa ja syödä niitä ruokia mistä oikeasti pitää. Kompromisseja kahden perheen jouluperinteistä, omani ja miehen. Ja jotain ihan itse keksittyä, hyväksi havaittua. Toisaalta kaipaa aikuista seuraa, ainakin illan päätteeksi pelaamaan lautapelejä.



Joulupatja on yksi parhaista meidän kotijoulujen jutuista. Vuosi sitten se tuli vähän vahingossa, kun oltiin kuumetaudissa kaikki vuoronperään koko joulunaika. Nyt laitettiin se ihan muuten vaan tarkoituksella. Ylimääräinen köllöttelypaikka olohuoneeseen, koska kaikki ei kuitenkaan mahduta yhtäaikaa sohvalle. Siinä voi myös ottaa kiukutteleva nelivuotias päiväunet, kun joulupukin odottaminen on ihan liian rankkaa. Minusta on ihanaa, etteivät jouluna kaikki katoa omiin huoneisiinsa ovien taakse pötköttelemään, vaan ollaan kaikki yhdessä.



Ruoka on yksi niistä tärkeistä, jotka joulun tekevät. Ne tuoksut ja tunnelma ruokapöydässä. Jouluevankeliumi ennen syömistä ja Enkeli taivaan. Meillä ei ole pakko maistaa kaikkea, voi ottaa vain niitä lajeja, joista itse pitää.




Ja lopulta tulee joulupukki ja tuo lahjat. Sen kaiken jännityksen jälkeen illan saa vaan nautiskella. Lapset puuhailivat uusien legojensa kanssa ja me kaikki syötiin kasapäin karkkia ja suklaata, tietysti. Kaksivuotias varmaan eniten, ehkä puoli pakettia Finlandia-marmeladeja kaiken muun lisäksi. Kuusi- ja viisivuotiaista on jo seuraa muuttuvan labyrintin pelaamiseen. Aatonaattona saatuja rokotuksiaan kitissyt vauvakin nukkui sopivasti päiväunet pukin käynnin jälkeen.





Ihana jouluilta. Ja joulupäivästäkin tuli hyvä. On syöty pitki päivää, kuunneltu joululauluja, pelattu taas lisää ja osa ulkoillutkin. Huomenna mummolaan ja loppuviikosta lähdetään reissuun.

21.12.2017

Joulu tulee taas yhtä nopeasti kuin edellisinäkin vuosina. Aina jää kaikki viimetinkaan. Vaikka toisaalta, ehkä se kuuluu tähän jouluun. Muutaman illan olen ommellut, kummilasten lahjat sain lopulta lähetettyä. Kädet ristissä toivon, että ne ehtivät perille. Ainakin yksi oli jo päässyt heti seuraavana päivänä! Kerrankin nopeaa toimintaa. Tästä lähikirppiksiltä ja netistä olen tehnyt hyviä löytöjä lasten pehmeisiin paketteihin. Eilen kiertelin kauppoja ja haalin kasaan loput lahjat. Hannu lupasi tehdä ruokaostokset perjantaina. Saattaa olla joku muukin Prisman hyllyjen välissä silloin.

Eilen koristeltiin lasten kanssa joulukuusi. Se on ensimmäistä kertaa ihan sahan kanssa metsästä haettu, ihan luvan kanssa. Hannu kävi poikien ja Avan kanssa sen valitsemassa ja kuskasivat autossa kotiin. Sellainen metsäkuusen tapaan sopivan harva, mutta tosi tasainen on tämä meidän yksilö. Toissailtana nostettiin se sisälle jalkaan ja eilen se sai juhlaouvun ylleen.






Tänään lasten joulukalenterista löytyi viesti, jossa kerrottiin mennä koko perheellä illalla laulamaan kirkkoon joululauluja. Pienimmät olivat heti innoissaan, mutta eskarilainen oli sitä mieltä, että joulukalenterista kuuluisi tulla jotain hauskaa. Hetken aikaa kun juteltiin aiheesta, alkoi isompiakin kiinnostaa. Lasten kauneimpiin joululauluihin siis suuntaamme Tuusulan kirkkoon myöhemmin tänään.

14.12.2017

Miten aina aurinkoisella ilmalla tekee mieli kaivaa kamera esiin, mutta kun on ankean harmaata, sekin pysyy tiukasti kaapissa?

Eilen käytiin lasten kanssa aamupäivällä pulkkamäessä purkamassa enimmät riehumisenergiat.






Illalla pääsin viettämään naisten pikkujouluja ystäväporukalla. Istuttiin ilta ravintola Huvilassa Järvenpäässä. Paikka oli tunnelmallinen, ruoka ja seura oli hyvää. Nauroin ja nautin!

Tänään lapset löysivät joulukalenterista lapun, jossa luvattiin mennä iltapäivällä sisäleikkipuistoon. Sinne siis suunnataan kohta, kunhan on saatu ensin ruokaa mahaan.

1.12.2017

Joulukuun ensimmäinen päivä ja perjantai. Yöllä oli satanut taas lunta. Kellon on reippaasti yli yksitoista ja istun edelleen aamupalapöydässä, juon teetä ja syön pähkinöitä. Lapset ovat saaneet eilen askarrellun joulukalenterin ensimmäisestä pussista suklaata. On katsottu yhdessä yle areenasta molemmista lasten joulukalenteriohjelmista ensimmäinen osa, siitä uudesta ja vanhasta tonttu Toljanterista, joka näkyy siellä myös. Ihana arkiaamu, eskarilaisella vapaapäivä päiväkodin koulutuspäivän takia.

Ollaan käyty nyt jo monena vuonna peräkkäin joulun alla Helsingin keskustassa lasten kanssa katselemassa jouluikkunoita ja -valoja. Yleensä ollaan menty Tuomaan markkinoiden aikaan ja viikonloppuna, mutta nyt ajateltiin, että arki-iltapäivänä olisi ehkä vähän väljempää. Toisaalta ihmisvilinä kuuluu keskustan tunnelmaan, mutta ainakin lapset saivat rauhassa tuijotella Stockan ikkunassa, kun tungosta ei ollut.

Meillä olikin tosi mukava iltapäivä tihkusateesta ja muutenkin masentavan harmaasta säästä huolimatta. Lapset olivat innoissaan ja älyttömän reippaita koko reissun ajan. Vauva nukkui tyytyväisenä vaunuissa, paitsi mäkkärissä ruokatauon aikana senkin piti tietysti saada evästä.






Mahat täynnä hampurilaisia jatkettiin vielä matkaa Senaatintorille, jossa oli lauantaina avautuvien Tuomaan markkinoiden valmistelut käynnissä. Pimeässä jouluvalot pääsivät oikeuksiinsa ja sadekin loppui. Lapset juoksivat Tuomiokirkon portaita edestakaisin ja ihmettelivät valtavan kokoista torille pystytettyä joulukuusta. Tätä perinnettä vaalitaan varmasti jatkossakin, kaupungin joulunodotuksessa on silti sitä jotain.




14.11.2017

Nyt meillä on se! Ihan jonkun aikaa sitä mietittiin, pohdittiin ja suunniteltiin. Ja lopulta saatiin aikaiseksi se hankkia. Musta, nätti pönttöuuni olohuoneeseen.

Meillä oli ennen tulisijaa pelkkä sähkölämmitys ja jo taloa ostaessa mietittiin lämmityskuvioita. Tuohon ratkaisuun päädyttiin myös esteettisistä syistä. Onhan takka tosi kodikas. Pohjatyöt takkaa varten tähän taloon oli tehty jo rakennusvaiheessa, vain pieni korotusosa piti tehdä lisäksi. Mitään valtavan kokoista uunia tätä reilun sadan neliön lämmittämistä varten ei kannattanut muurauttaa ja siksi valittiin pönttöuuniin, joka kokoonsa suhteutettuna varaa hyvin lämpöä.

Pohjanmaan tiilirakenteelta tuli ensin kaikki uunin osat, kuoret ja tiilet sun muut. Ja ehkä viikkoa myöhemmin muurari kokoamaan sen. Hormia odoteltiinkin sitten vähän kauemmin, mutta kuusi viikkoa myöhemmin sekin saatiin paikoilleen. Vielä siitä puuttuu luukun eteen lattialle tuleva eduspelti tai -lasi, ei olla edes päätetty kumpi.

Nyt on sitten reilun viikon verran taisteltu ja lopulta alkaa näyttää siltä, että se ehkä pelittää. Vetää oikeaan suuntaan myös silloin, kun siinä ei polteta mitään. Enää täällä ei haise jatkuvasti savulta, ihanaa.



Viikko on alkanut jotenkin leppoisasti. Eilen illalla saatiin Valden kanssa naapuruston naiset vieraiksi, kun Hannu lähti neljän isoimman kanssa kyläilemään muualle. Niistä illoista saa aina virtaa arkeen ihan uudella tavalla.

Paljon vaikuttaa myös se, että vauva tuntuu muuttuvan koko ajan tyytyväisemmäksi. Nyt kun se on alkanut myös hymyilemään, tuntuu, että myös itse saa vauvan kanssa kommunikoinnista jotain takaisin. Myös isommat ovat ihan uudellat tavalla innostuneet juttelemaan Valdelle.




Ensi viikonloppuna olen lasten kanssa keskenään kotona, kun Hannu lähtee sukunsa miesten kanssa mökkireissulle. Mutta huomenna menen ihan yksin pilatestunnille. Ensimmäistä kertaa ilman vauvaa johonkin muualle kuin lähikauppaan.

6.11.2017

Eilen vietettiin ristiäisiä meillä kotona. Saatiin sukulaisia ja kummit juhlimaan meidän pienintä rakasta. Vauva sai nimekseen Valde Alvar. Etunimi tulee suoraan suvusta, isänsä äidin isältä ja toinen nimi vain kuulosti mukavalta siihen perään.





Olin leiponut monen viikon aikana pikkuhiljaa tarjottavia pakastimeen. Olin varautunut tekemään kakut ja pullat itse, mutta sitten myös kummit ja mummot ilmestyivät leipomuksineen. Ja lopulta syötävää oli tosi paljon. Ison osan astioista, esimerkiksi tarjoilulautaset ja kahvikupit, olin vuokrannut ja hakenut edellisenä päivänä. Aion tehdä niin jatkossakin, helppo tapa saada yhteensopivat astiat juhliin, eikä edes kallista. Erityiskiitokset kaikille tarjottavia tuoneille ja keittiössä hääränneille!

Mun leipomukset on nykyään kaikki semmoisia päästä heitettyjä, joten ohjeita en oikein voi jakaa. Aika harvoin maltan tehdä samanlaista kakkua montaa kertaa, pakko kokeilla aina jotain uusia. Joskus lopputulos hyvin ja joskus vähemmän hyvin onnistunut. Ainakin eilen kakut tekivät kauppansa, vaikka saatiin me toki tänään vielä aamupalalla niitä loppuja maistella.





2.11.2017

Kuukauden päästä on jo avattu kaksi luukkua joulukalenterista. Äkkiä on mennyt syksy, toivotaan että pimeä aika menee yhtä nopeasti ja kohta on jo kevät.

Vastoin kaikkia odotuksia osa ensilumesta on edelleen maassa. Muutamana päivänä tihutti vettä, mutta sen jälkeen on taas saatu nauttia ihanista pakkaspäivistä. Tänään oli ihan älyttömän kaunis ilma. Vein aamulla eskarilaisen ja kerholaiset, tultiin Valden kanssa kotiin syömään rauhassa aamupala ja lähdettiin lenkille. Kamerankin nappasin mukaan.

Vauvalle sai laittaa monta kerrosta vaatetta, villaa ja toppaa paksun makuupussin sisään. Hyvin tarkeni vaunuissa nukkua. Kotiin tullessa kaivoin kaikkien kerrosten alta lämpöisen pienen pojan.






Kierreltiin vanhan tiilitehtaan ja tulitikkutehtaan alueella. Välillä pysähdyttiin kuvaamaan kuurankukkia. Pakkasen kohmettamat kasvit ja matalalta paistava aurinko tekivät koko ympäristöstä jotenkin satumaisen. Sitä auringonpaisteen lämpöä kasvoilla ei silti voi tallentaa mihinkään kuvaan.

Tämä loppuviikko menee tiivisti ristiäisvalmisteluiden parissa. Leipomuksia olen jo tehnyt pakastimeen pikkuhiljaa ja muutenkin alkaa olla ihan hyvällä mallilla. Sunnuntaina on sitten Valden ensimmäinen juhla.

27.10.2017

Toissayönä satoi lumi maahan. Lapset ovat onnessaan, omasta mielipiteestä en ole ihan varma. Onhan tuolla älyttömän kaunista ja valoisaa, mutta myös tosi märkää. Ehdottomasti joka tapauksessa parempi tämä kun kurakelit.


Tänään oli jotenkin hidas aamu. Pötköteltiin sängyssä siihen asti, että oli pakko lähteä pukemaan ja viemään Bea eskariin. Kun tultiin takaisin kotiin, saatiin naapurin Inga vauvan kanssa aamupalaseuraksi. Edvin ja Oula eivät malttaneet heti edes sisälle, vaan jäivät heti ulos leikkimään. Lupasin iltapäivällä kaivaa varastosta monot ja sukset pojille. Täytyy kohta lähteä laatikoita penkomaan.



Eilen olin naistenillassa, jonka aiheena oli myötätuntoa ja voimavaroja arkeen. Oli varmasti jokaiseen elämäntilanteeseen sopiva luento, johon sisältyi pieniä harjoituksia ja keskustelua. Mukana oli paljon eri ikäisiä naisia ja varmaan 15 vauvaa. Meidän pieni oli vähän kärttyinen, mutta rauhottui lopulta kuitenkin syliin.

Yhtenä tehtävänä aloitettiin tekemään kiitollisuuspäiväkirjaa, kerran viikossa kymmenen viikon ajan. Kirjoitin ensimmäisenä olevani kiitollinen siitä, että arki isyysloman jälkeen on alkanut sujua. Ollaan pärjätty lasten kanssa keskenään yllättävänkin hyvin. Tietysti vauva tuo oman lisänsä arkiaamuihin ja -iltapäiviin, kun pitää eskarilaista kuskailla, mutta pärjätty on.


Yritän muistaa jatkaa kiitollisuuspäiväkirjan pitämistä, jos en säännöllisesti, niin ainakin epäsäännöllisesti. Nyt elämä tuntuu ihan mukavalta, ainakin jokaisen edes suht hyvin nukutun yön jälkeen. Mutta ehkä pistän itseni miettimään kiitollisuuden aiheita erityisesti silloin, kun arki tuntuu erityisen haastavalta. Niitäkin päiviä varmasti vielä tulee.

Nyt kuitenkin niitä monoja etsimään... Ainakin vielä tänään aion nauttia lumen mukanaan tuomasta valoisuudesta ja seurata lasten riemua lumihangessa möyriessä!